tosta meni maanomistajille. Ajan ja kuljetusmaksu- jen supistuminen tosin teki jonkun määrän maata va- paaksi liian ahtaalle väestölle, mutta samaan aikaan kuin tämä maa tuli vapaaksi kasvoi myös sen hinta, ja niin työläisten asumukset jäivät ennalleen yhtä ah- taasti asutuiksi. Noiden rautateiden isännät pistivät taskuihinsa miljoonia, satoja miljooneja pistivät tas- kuihinsa läheisten maiden omistajat, mutta New- Yorkin työväen luokalle ei niistä koitunut mitään hyö- tyä. Minkä he hyötyivät kuljetuksen paranemisesta, sen he kärsivät vahinkoa hyyryjen kohoamisesta.
Sama seuraus olisi mistä parannuksesta tai aineel- lisesta avusta hyvänsä. Kuvailkaamme, että kaikkein rikkaimmat New-Yorkin ihmisistä joutuisivat äkkiä intoihinsa yhteishengestä ja rupeisivat perustelemaan kirjastoja ja yliopistoja; kuvailkaamme että tämä into kasvaisi suorastaan kiihkoksi, joka tekisi heistä köyhiä miehiä heidän pyrikiessään tekemään onnellisiksi kan- salaisiaan. Otaksukaamme, että hra Gould antaisi ilma- rautatiensä New-Yorkin asukkaiden maksutta käytettä- väksi, ottaisi kustantaakseen palokunnan ja yhdistäisi kaikki talot maksuttomilla telefooneilla, mutta hra Van- derbilt puolestaan, ollakseen yhtä hyvä, ottaisi kustan- taakseen katujen korjauksen ja siivouksen, ja tarjoisi yleisölle tilaisuuden vapaasti käyttää raitioteitä, silloin kun Astorit taas, hekin puoltansa pitääkseen, perustaisi- vat jokaiseen kaupunginneliöön kansankirjaston. Ku- vailkaamme, että ihmiset, joilla olisi viisikymmentä, kaksikymmentä, kymmenen ja vähemmän miljooneja, joutuisivat saman innostuksen valtaan ja alkaisivat
omalla kustannuksellaan sekä erikseen että yhteisesti