..Herrà George, te sanotte vapauttaneenne meidät, mutta minä tunnustan teille niinkuin Jumalan edessä, että minun on nyt vaikeampi elää kuin ollessani isänne omana. Mitä tulee plantatoreihin (isäntiin), niin he ovat muutokseen kylläkin tyytyväisiä. „Olimmepa aika hölmöjä, sanovat he, kun aloimme sodan orjain vapautusta vastaan. Nythän saamme työntekijöitä paljon halvemmasta kuin ennen omistaessamme orjia." Ja kuinka he nyt niitä halvemmasta saavat? Vuokra- maksun nimellä he nyt ottavat neekeriltä paljon enem- män kuin minkä saattoivat ottaa ennen orjuuden aika- na, koska he silloin olivat pakotetut antamaan neeke- rille riittävän ravinnon, pitää häntä hyvissä vaatteissa ja antaa hänelle tarvittaessa lääkäriapua, ja sekä oma- tunto että yleinen mielipide jopa lakikin käski yllä- pitämään häntä, kun hän ei enää jaksanut tehdä työtä, jotavastoin nyt heidän vastuunalaisuutensa on lopussa heti kun ovat ottaneet häneltä kaiken sen työn, mikä on otettavissa ollut."
Eräässä novellissaan kapteeni Marryat kertoo kouluopettajasta, joka selittää luopuneensa vitsain käyttämisestä. Kun hellät äidit tästä ilmotuksesta ihastuneina toivat poikansa kouluun, todisteli hän kau- nopuheliaasti vitsarangaistuksen raakuutta. Mutta tuskin oli ovi sulkeutunut äitien jälkeen, kun hänen oppilas-parkansa saivat selkänahassaan tuntea vitsasta luovutun ainoastaan senvuoksi että keppi oli käytän- töön otettu. Hyvin tämän näköistä on meidänkin luo- pumisemme neekeriorjuudseta.
Yksi ainoa suurmiehistämme, Thadeus Stephens,
oli aavistanut mitä orjuuden poistamiseksi todella olisi