pohjoisessa, ole olemassa ilmeistä työn liikatarjontaa, joka saattaa hakemaan työtä ehdoilla millä hyvänsä. Vapautetut siellä yksinkertaisesti vaan hankkivat elan- tonsa niinkuin ennen orjuutensakin aikoina, ja monin paikoin he eivät saa niinkään hyvää ravintoa kuin ennen, mutta kaikissa tapauksissa heillä ei ole siinä vai- keuksia. Voidakseen oikealla tavalla verrata vapau- tettujen nykyistä asemaa heidän entiseen orja-ase- maansa, meidän on odottaminen kunnes väestö ja teol- linen kehitys etelässä alkaa olla samalla kannalla kuin pohjoisessa.
Mutta eipä edes pohjoisessa (niinkuin ei kaikkialla Europassakaan) se orjuuden muoto, jonka välttämät- tömänä maan anastuksesta johtuvana tuloksena on se, että työ kadottaa perintöosansa, ole vielä täyteen kehi- tykseensä päässyt. Sillä meidän maanosassamme vielä löytyvä laaja anastamattoman maan alue on estänyt missään tuntumasta nykyisen kehityksen kaikkein pa- himpia seurauksia. Mutta sen mukaan kuin maan saa- minen käy yhä vaikeammaksi työläisluokkain orjistu- minen on peitetyssä muodossa yhä enemmän toteutuva. Maan hinnan kohotessa ruvetaan yhä enemmän työn- ansiosta vaatimaan hyvikkeeksi maan käyttämisestä, toisin sanoin, yhä enemmän ajastansa on työläisten antaminen maanomistajien hyväksi, kunnes heille lopuksi ei jää itselleen mitään muuta kuin mikä on välttämätöntä elämän ylläpitämiseksi, olipa heidän työnsä kuinka raskasta hyvänsä.
Kahdesta orjuuden muodosta samalla henkisellä kehitysasteella on se muoto, joka tekee ihmiset toisten
omaisuudeksi, minun mielestäni ilman mitään epäilystä