inhimillisempi kuin se muoto, joka tekee omistusoikeu- den alaiseksi maan. Henkilöllisessä orjuudessa vallit- sevat julmuudet tosin paremmin pistävät silmiin ja herättävät inhoa, koska tuntuvat ikäänkuin tiettyjen henkilöjen tahalliselta sorrolta. Mutta tuon hienostu- neemman orjuudenmuodon vallitessa ei kukaan esiinny vastuunalaisena köyhien kärsimyksistä. Jos joku ihmi- nen tahallisesti poltetaan roviolla, niin se meissä herät- tää sääliä ja paheksumista paljon suuremmassa mää- rässä kuin tulipalon tai rautatieonnettomuuden sat- tuessa, kun sadat ihmiset tulevat elävältä haudatuiksi. Ja juuri tämä seikka vaikuttaa, että julmuudet, joita ei kukaan hyväksyisi toisessa järjestelmässä, jäävät melkein huomaamattomiksi toisessa. Ihmisiä näänny- tetään työllä ja nälällä, eristetään kaikista elämän iloista ja suloisuuksista, jätetään pimeyteen ja raakuu- teen, ruumiillisten ja henkisten tautien raadeltaviksi, saatetaan rikoksiin ja itsemurhiin, ja kaikki tämä tapahtuu ikäänkuin ilman mitään osanottoa kenenkään puolelta, ikäänkuin itsestään, luonnonlain pakosta, josta ei kukaan ole erikseen vastuunalainen.
Löytääkseen henkilöllisen orjuuden historiassa mitään niihin hirmuihin verrattavaa, joita päivästä päivään tapahtuu herättämättä ihmisissä mitään huo- miota, ja tapahtuu kristillisen sivistyksen parhaimmissa keskuksissa, olisi luotava katse hyvin kaukaiseen aikaan, esimerkiksi espanjalaisten vallotuksiin Uudessa maailmassa tai kertomuksiin orjien kuljetuksesta Afri- kasta Länsi-Intiaan.
Että mieskohtainen orjuus ei ole pahin orjuuden
muoto, sen jo siitäkin tiedämme, että maissa missä se