tyydyttämiseen yhteiskunnalliset tulot menevät. Nämä tarpeet ja vaatimukset kasvavat yhteiskunnan kehit- tyessä, kaivaten yhä suurempia tuloja. Sekä kokemus että järki, puhumattakaan ihmishengen vaistomaisista käsityksistä, osottavat meille, että on olemassa muuan luonnollinen keino jokaisen luonnollisen tarpeen tyydyt- tämiseksi. Ja niinpä, jos ihmiskunta todella on jotain välttämätöntä luonnollisten ilmiöiden sarjassa, ja siitä ei voi olla mitään epäilystä, niin myös yhteiskun- nalliset tarpeet ovat jotain yhtä laillista kuin meidän mieskohtaiset tarpeemme, ja täytyy siis olla olemassa jokin luonnollinen ja laillinen keino yhteiskunnallisten tulojen kokoomiseen, niinkuin täytyy olla luonnollinen eli laillinen keino kävelemiseen pitkin maata.
Me tiedämme hyvin, että kävelemisen luonnollinen keino on käveleminen jaloilla eikä käsillä. Tiedämme sen varmaan siitä syystä, että jalat ovat käymistä var- ten sovelletut, kädet sitävastoin eivät sitä ole; siitä syystä, että jalkojen astuessa kaikki muut jäsenet voi- vat vapaasti täyttää määrätyn tehtävänsä, mutta eivät voi sitä tehdä käsillä kävellessä; siitä syystä, että ihmi- nen voi käydä jaloillaan helposti, mukavasti ja nopeasti, jota vastoin hän käsillään pitkienkin harjotusten pe- rästä kävelee vaan kömpelösti, hitaasti ja tuskaisesti ponnistellen. Samoin myös tiedämme, että sellaisten tulojen luonnollisena ja laillisena kokoomiskeinona, joita käytetään yhteiskunnan tarpeihin, on maan arvoja eli tulokkuutta kohtaava vero. Maan arvo on luon- tonsa ja olemuksensa puolesta aivan yhtä paljon sovel-
tuva verojen kokoomiseen kuin jalat maan päällä käy-
