Selvää on, että ehdottamani muutos verojärjestel- mässä, keinona, jolla tasa-arvoinen oikeus maahan voi- daan turvata, olisi edullinen talonpojille, jotka muok- kaavat vierasta maata tai pitävät hallussaan velkaantu- nutta maata, joka oikeastaan kuuluu kiinnitysten omis- tajille, tai edullinen niille, jotka vasta hakevat itselleen maata. Mutta se olisi edullinen myöskin niille talon- pojille, jotka muodostavat suuren osan meidän ameri- kalaisista talonpojistamme ja joilla todella on hallus- saan omaa maata ja joiden luullaan tulevan vastusta- maan ehdotustani. Hekin, jos vaan uudistusehdotuk- seni ymmärtäisivät, tulisivat sen kiivaimmiksi puolta- jiksi. Totta on, että talonpoika, joka omin käsin vilje- lee pientä maatilkkuansa, on maanomistaja; mutta hän on sittenkin enemmän työmies, ja, karjan, rakennusten. työkalujen omistajana, myöskin kapitalisti. Hän saa elatuksensa pikemmin työstänsä, jota hänen kapitaa- linsa avustaa, kuin mistään eduista, joita hänen maansa arvo hänelle tuottaisi. Tuottajan edut ovat hänelle tärkeämpiä kuin maanomistajan edut.
Dublinissa eli joku vuosi sitten muuan Murphy niminen herra, joka oli todella komea Murphy kaikkien Murphien joukossa. Hänellä oli omaa maata Tippe- raryssä; mutta kun hänellä oli siellä pehtori, joka piti huolta vuokramaksujen kantamisesta ja epäsäännöllis- ten maksajain häätämisestä niin hän piti mukavampana itse asua Dublinissa. Mutta Dublinissa ja oikeastaan koko maailmassakin kaikkein mukavimpana paikkana hän piti vuodettaan. Ja katso, hän makasi vuoteellaan lähes kahdeksan vuotta; ja makasi eikä ollut sairaana. sillä hän makasi että hänen mielensä sitä halusi. Ja
hän söi vuoteessaan ja ravitsi itseänsä kaikkinaisilla vii-