kasvamisemme piankin täyttää kaikki viljelykseen sopi- vimmat maat, niin että huonoimmankin viljelyk- seen kelpaavan maan hinta kohoaa ennen kuulumatto- miin. Parikymmentä vuotta sitten muuan herra Wade Ohiosta piti Yhdysvaltain senaatissa puheen ennustaen, että ensi vuosisadan vaihteessa hyvä, viljelyskelpoinen maa meillä tulee maksamaan vähintäin 50 dollaria. Huomaamme, että hänen ennustuksensa on paraikaa toteutumassa. Vuosisadan vaihteessa on meidän väki- lukumme, jos edelleen kasvamme samalla nopeudella kuin tähän asti, oleva nykyistä 40 miljoonaa suurempi. Mistä tämmöinen väkijoukko on löytävä halpaa maata? Länttä ei enää riitä kauemmas. Alituisesti länteen päin liikkuessamme olemme jo päässeet Tyyneen valta- mereen asti ja sen takana alkaa jo itä, kuhisevine mil- joonineen. Etelä-Amerikan päästä Pohjois-Amerikan päähän, toisen valtameren rannoilta toisen valtameren rannoille ei meillä ole enää oleva ainoatakaan maa- kaistaletta, joka ei tulisi olemaan asuttu taikka yksi- tyisten haltuun anastettu. Siirtolaisten on jo nyt siir- tyminen maamme kaikkein kaukaisimpiin osiin. Liika- väestö on jo siksi tuntuva, että maan hakijat alkavat jo mennä pohjoisrajojemme tuolle puolen Kanadaan ja etelässä Meksikoon; siksi tuntuva, että sellainenkin maa tulee asutuksi ja saa hintaa, jota olisi joku vuosi sitten varmaan pidetty hylkymaana, missä talvi kes- tää kuusi kuukautta ja lämpömäärä laskee 30 astetta alle nollan, missä huonon pohjan vuoksi sato on aina epäilyksenalaista, missä maata ei voida lain-
kaan käyttää ilman keinotekoista kastelua.