patakoukkuja, tai, kun ei tilauksia ollut, takoi nauloja kaupaksi.
Menkääpä sitten johonkin noista suunnattomista tehtaista, jotka leviävät useampien tynnyrinalojen ko- koisilla maa-alueilla ja joissa työmiehet ovat tuhan- sittain yhteensulloutuneina, joissa rautaa käsitellään höyryvasarain ja koneiden avulla ja muutetaan val- miiksi tuotteeksi pienen pienellä osalla sitä työvoimaa, mikä vanhan järjestelmän vallitessa tuli kysymykseen. Te ette saa mennä sisälle ilman konttorista saatua lupaa, sillä jokaisen oven päällä on kirjotus: „,,pääsy syrjäisille ankarasti kielletty." Luvan saatuanne te ette saa jutella työläisten kanssa; ja mahdotonta se olisikin, sillä koneiden melun ja räminän keskellä ei käy puhuminen. Ihmiset tekevät täällä aina samaa yksitoikkoista työtään: toiset koko päivän mittaan pääs- tävät rautakiskoja valssilaitoksen läpi; toiset vievät rautoja uuniin ja kääntelevät niitä siellä edestakaisin kuusikymmentä kertaa minuutissa, tunnittain aina samalla tavalla, tunnittain, päivittäin, vuosittain. Koko suurella tehdas-alueella olisi tuskin ainoatakaan ihmis- tä, joka osaisi tehdä vielä jotakin muuta kuin pientä osaa siitä, mikä on tarpeen valmiin tuotteen aikaansaa- miseen. Uusi tulokas tehtaassa oppii hyvin pian työs- kentelemään jollakin erikoisella koneella. Mutta siihen päättyykin kaikki hänen oppinsa. Hän voi tulla har- maapäiseksi oppimatta mitään muuta. Kun hänen lap- sensa kasvavat suuremmiksi, niin ainoa, minkä hän voi tehdä lisätäkseen tulojaan, on että hän lapsensakin panee työhön. Mitä tulee toivoon joskus päästä moi-
sen liikkeen isännäksi, niin siihen hänellä ei ole enem-