Tämän tapaisessa kaupungissa toisten ihmisten maailma eroaa toisten ihmisten maailmasta ehkä enem- män kuin Jupiter eroaa Marsista. On maailmoja, joille me uministamme silmämme, joita koetamme olla ajattelematta, joita pelkäämme jo kaukaa, ja kuitenkin niissä elää ihmisiä, maailmoita, joissa pahe on hy- veen asemassa, joista toivo näyttää olevan ainiaaksi karkotettuna, joissa vallitsee pohjaton alennus ja lop- pumattomat kärsimykset, eläimellinen raaistuminen ja mieletön julmuus.
„Miksi he vaativat leipää?” kysyi viaton ranska- lainen ruhtinatar, silloin kuin Versailles'in hovin pihalla julmistuneet joukot melusivat. „Jos heillä ei ole lei- pää, niin miksi he eivät syö piirakoita?"
Mutta eipä tuo herttainen ruhtinatar ollut sitten- kään tyhmistä tyhmin, vaikka ei ollutkaan eläessään kuullut, että piirakat eivät ilmesty ihmisille heti kun niitä halutaan.,,Miksi köyhät eivät tule ahkeroiksi, hyviksi, viisaiksi ja hillityiksi?" kuulee aina rikkaissa taloissa kyseltävän, kun puhe tulee alempien luokkien asemasta. Mitä on tämä muuta kuin sama ruhtinatta- ren kysymys? Ahkeruus, hyveet, viisaus, itsensä hillit- seminen eivät ole juuri luonnollisia seuralaisia köy- hyydelle.
Suuri on se tyytyväisyys omaan itseensä, mikä näyttäytyy kaikkialla kirjallisuudessa ja ajatusmaail- massa. Tämä maailma, missä me ja aikalaisemme asumme, me kristityt, Amerikan kansalaiset muka muodostamme ainakin yhteiskunnallisten laitosten puo- lesta jotakuinkin juuri sellaisen maailman, jommoiseksi
Kaikkivaltias on sen ajatellut.