Sisaren Sukkelus,
Leikin Teko
Yhdessä Näytelmässä.[1]
Henget:
- Mamselli Karoliina Romelli.
- Antoni Panellus, Luutnantti.
- Loviisa, hänen sisarensa.
- Heikki, Luutnantin palvelia.
- Jussi, Karoliina Romellin palvelia.
- Ulla, Karoliinan Neitty.
(Tapaus on Johanneksen-päivänä, Mamselli Karoliina Romellin kotona, Ruissalon kartanossa,[2] lähellä Turkua.)
Ensimmäine[si] Kohtaus.
(Karoliina Mamsellin kammari, muhkioilla huone-kaluilla kaunistettu.)
Karoliina Mamselli. Ulla.
(Karoliina istuu suuren kuvastimen (peilin) edessä. Ulla suorii seisäällänsä hänen hiuksiansa.)
Karoliina. Ulla!
Ulla. Noh, hyvä Mamselli?
Karoliina. Enkös minä tänäpänä ole vähän huonon muotonen?
Ulla. Hiukan valjenneempi, kuin muulloistin; mutta sen muhkeammalta näytätte.
Karoliina. Niin kai! ... Entäs jos viekastelet?
Ulla. En mar... Valko-kukat olen aina pitänyt puna-kukkia kauniinpina; mutta ehkä herrasväki -- niinkuin Tekin, hyvä Mamselli -- luulette varsin toisa? ... Mutta jos niinkin olisi, niin käykää joka päivä vähän ilmottelemassa; kyllä sitten poskenne rupeevat punasena lehottamaan, niin että vielä moni maan Mamselli kadehtiikin niitä.
Karoliina. Niinkö luulet?
Ulla. Niin! ... Kyllä vilpastuuli maalla posket punottamaan saa.
Karoliina. Nähdään noita puna-poskia kaupungissakin.
Ulla. Kyllä... ja tuuleltumatakkin, hankitte kai sanoa... (nauraa) Hah, hah, hah! Te olette aina niin sukkela.
Karoliina. Minulta tulee välistä sanotuksi semmoinen sana, vallan huomaamatani.
Ulla. Siitäpä sukkeludenne paraiten huomataankin.
Karoliina. Vai niin! Sinä pidät minun sitten hyvinkin sukkela-puheisena?
Ulla. He koska tuota nyt ollenkan kysyttekän! Ettekös muista sanojanne Luutnantillenkin tuonan, kuin ei hän muistanut kättänne suudella?
Karoliina. En... Mitäs hänellen sitten sanoin?
Ulla (nauraa). Ei sitä nauramata matkituksi saa... Kai sen ittekkin sentään muistatte.
Karoliina. Semoset sukkelat sanat tarvittis panna paperillen, ennen kuin unohtuuvat; pane sinä ne kirjottaen!
Ulla. Kyllä! ... ei niitä myös sillensä jättää saa.
Karoliina. Ai ai! ... noi pahuuksen hiusneulat pistäävät.
Ulla. Antakaa anteeksi!
Karoliina. Mistä nyt taas puhuimme? ... Muistakkos?[3]
- ↑
Ehkä tämä Turun tienoilta meillen lähetetty ilvehteleminen
on melekein pitkä näihin lehtiin pantavaksi -- kuitenkin,
koska tämä on taijolla tehty, ja toimitettu, Suomen
Lentisellä kielenmurrella, jonka suulistakin puhetta
(Vesilahen kuuluvilta?) tässä tarkasti nouvatetaan -- niin
tahomme häntä, mielellämme, näihin sovittoo sekä soma-syntymisensäk
että kielen käyttämisensäkki puolesta, seuraissamme
aina uskollisesti sitäik kirjoitustapaakin jolla se on
sepitetty -- ymmärtäväisillen tutkittavaksi, ja Savon Suomen
kanssa rinnatusten pantavaksi, jott’ ei sanottaisik meijän,
kirjakieleksi, polkevan muita puheen murteitamme, jos kohtaki
kunnioittamme ja viljelemme tätä Itäpuolimmaista.
(Suomen Toimittaja).
- ↑ Ruissalon Ruottalainen nimi on Runsala.
- ↑ Tässä on puhe-kieltä seurattu, jossa t sanan lopussa muuttuu
siihen liitettävän jatko-sanan alku-puustaviksi, k:ksi
taikka p:ksi. Jos esimerkiksi jatko-sanat ko, kö, pä, pa
liitetään t:llä päätyviin sanoin: muistatko, luuletko, etpä,
sanotpa; niin lausutaan ne: muistakko, luulekko, eppä, sanopp.
Tavallisesti päätyyvät nämät jatko-sanat s:sällä.
Toimi-sanoissa (verber) muuttuu myös t k:n edessä k:ksi
käskentä-tavassa, yksikön kolmannessa kohdassa (Imperat. 3
pers. sing.) ja koko monikossa (1. 2. 3 pers. plur.) esimerk.
vastatkoon, kirotkoon; vastatkamme, kirotkamme,
[2:1]
vastatkaat, kirotkaat, vastatkoot, kirotkoot, sanotaan: vastakkoon,
kirokkoon; vastakkamme, kirokkamme, vastakkaat,
kirokkaat, vastakkoot, kirokkoot.
Yksikön kolmannesta kohdasta (3 pers. sing.) tulee
muuttamata monikon kolmas kohta (3 pers. plur.) jos siihen
lisätään -vat eli -vät, esimerk. ui, syö, makaa, tekee,
tulee: uivat, syövät, makaavat, tekeevät, j. n. e. mutta ei:
makavat eikä tekevät.
(Tekiän muistutus.)