[s. 96] Euroopalaiset ole sitä vielä oppineet käyttämään; viisauden kiveä, lapis sapientiæ, on myöskin Kiinassa käytetty jo monta tuhatta vuotta; sillä saattaa, näettekös, elää syömättä; näkymättömyyden kiveä, lapis infernalis, pitävät Intialaiset suussansa sodassa ja ja voittavat aina; sanalla sanoen: tuskin mitään salaisuutta on enää olemassa luonnossa. Kemia on keksinyt aineiden sekoituksia, joista saadaan niin hienoa kaasua, että se painaa kaksi miljonaa kertaa vähemmän kuin ilma, jota hengitämme, ja kun sitä pannaan ilmapalloon, niin saattaa taa tällä matkustaa maailman avaruudessa sukkelammasti kuin salama ja lentää mihin mieli tekee. Ja uskoisitteko, pojat? minä tunnen tämmöisen sekoituksen, ja jos tahdotte, niin voin teidät viedä vaikka kuuhun. —
Näin Puhui Jooseppi, ja Quibus ja Cibus häntä tosin kuultelivat erinomaisella mielihyvällä, mutta nauroivat myöskin oikein sydämensä pohjasta. Armelivat kai Joosepin panevan omiansa. Mutta Crispinus, joka jo oli heikonlainen, ei nauranut ollenkaan, kuulteli vain hartaasti Joosepin kertomuksia ja puheita. Ja Crispinukselta olenkin saanut kuulla koko tämän kertomuksen. Ja ihka todeksi hän sitä väitti. Enkä usko että Crispinus, jonka varsin hyvin tunnen, olisi laskenut valheita minulle, joka vieläkin olen hänen hartahin ystämänsä; — muille hän ehkä joskus on vähän pannut omiansa, mutt’ei mulle. — Seuraan tästälähin siis, niin tarkasti kuin muistan, Crispinuksen kertomusta.
No, kuuntelivat pojat siinä nyt Joosepin puhetta hyvinkin myöhään, mutta lopuksi lausui oppinut apteekarin-kokelas: — Ei, hyvät pojat, nyt saatte mennä leivolle, ja olkaa te, Quibus ja Cibus, hiljaa nyt ja antakaa Crispinuksen nukkua rauhassa. Hyvästi, Crispinus! huomenna tuon sinulle uusia rohtoja, jotta pian paranet, ja Quibuksen ja Cibuksen vien minä keksimälläni ilmapallolla kuuhun. Hyvästi! — Ja niin
