[s. 97] hän meni. Ja Quibus ja Cibus lähtivät, yhä vielä nauraen Joosepin juttuja, mummon kamariin illalliselle, mutta Crispinus pian nukkui, maistamattakaan ruokaa.
Seuraavana päivänä tuli Jooseppi jo aamusella poikien luo, tuoden Crispinukselle uusia rohtoja. Jooseppikin oli saanut luvan apteekista koko päiväksi, sanoi hän, ollakseen Crispinuksen luuna huvittamassa tätä. Ja Crispinukselle annettiin nyt rohtoja, mutta kovin ne lienevät pahalta maistuneet, koska poika parta melkein oli läkähtyä, saatuaan ne kurkustaan läpi.
— No, lähdetäänkö nyt kuuhun? — kysyi hetken perästä Cibus nauraen Joosepilta, heidän istuessaan siinä tuoleilla Crispinuksen sängyn vieressä. Quibus puolestaan puhdisteli luistimiansa, sillä olipa tän’yonä tullut kaupungin lahdelle ensimäinen jää.
Mutta Jooseppi sanoi: — Lähdetään vain, lähdetään. Ja jos tahdotte tietää millä tavoin minä sinne ai’on teidät viedä, niin kuulkaa nyt. Ymmärtääksenne kuitenkin selityksiäni täytyisi teidän osata fysiikkaa ja kemiaa, joita minä apteekissa opiskelen, mutta kun niitä ette osaa, niin on vähän vaikea selittää teille asiaa. Arvaatte ehkä kuitenkin, että fysiikassa ja kemiassa käytetään paljon algebraa ja muuta matemaatiikkaa, ja algebran avulla voidaan laskea kuinka monta fysikaalista ja kemiallista luonnon voimaa tarvitsemme, saadaksemme kokoon tuommoisen kummallisen kaasun, josta jo eilen puhuin, Muiden matemaatillisten tieteiden avulla, joita ette tunne nimeksikään, lasketaan taas mitkä luonnonvoimat tässä voivat tulla kysymykseen.
