[s. 100]— No, no, Crispinus — sanoi Jooseppi — ethän sinä saata tulla mukaamme, kun olet kipeänä, mutta jos nyt kerrassaan nielaset lusikallisen rohtoja, niin olet kai pian terveenä, ehkä iltapäivällä jo, ja saat kun saatkin tulla mukanamme. Saas tästä nyt!
Crispinus oli hyvin heikko jo, mutta Joosepin lupaus elähytti häntä niin, että kerrassaankin nielasi koko lusikallisen rohtoja, vaikka kovin poika parka irvisteli.
— Kas se oli oikein, Crispinus, — sanoi Jooseppi —, nyt pian paranet, ja sitten lähdetään retkellemme: Lupaamme odottaa sinua. Nuku nyt hetken aikaa, niin lähdemme Quibus, Cibus ja minä lahdelle hakkaamaan suurta jäälohkaretta ilmapalloksi.
Ja näin haastaen lähti Jooseppi ulos, ja Quibus ja Cibus häntä seurasivat luistimet kädessä.
Mutta nyt vasta satu oikeastaan alkaakin. Nyt kummia tulee.
Jäi siis Crispinus siihen yksikseen nukkumaan ja pian hän nukkuikin. Hetkisen kuluttua tuli vanha mummo sisään ja katseli nukkuvaa poikaa ja pudisteli päätänsä. Arveli kai että poika oli hyvinkin kipeä. Mutta mummo erehtyi. Pari tuntia nukuttuansa heräsi Crispinus — niin hän mulle on kertonut — ja oli ihan terveenä. Joosepin tuomilla rohdoilla oli ollut hyvä vaikutus.
Ja nyt Jooseppi, Quibus ja Cibus palasivat luistinjäältä, ja Jooseppi kertoi, että hänen ilmapallonsa jo oli valmis. Tätä kyllä Crispinus ensimmältä vähän ihmetteli, mutta noustuaan vuoteeltaan katseli hän ulos pihalle, ja siellä jo
