[s. 101]totta maar’ olikin hyvin kummallinen pallo, melkein kananmunan muotoinen. Mutta se oli suuri, niin suuri, että sen sisään varsin hyvin sopivat seisomaan kaikki neljä poikaa, Jooseppikin, vaikka oli jo melkein aika mies. Pallo oli, kuten Jooseppi väitti, yhden sylen ja viidentoista millimeeterin korkuinen ja 2/3 sylen kahdeksan millimeeterin levyinen. Ja se oli jäästä, kirkkaasta jäästä tehty ja ihan läpinäkyvä, aivan siis suuren lasimunan kaltainen. Varmaan sitä muut, jotka eivät asia tunteneet, lasiksi luulivatkin.
— Tuossa on nyt keksimäni ilmapallo, jonka olen laatinut pehmittämällä suurta jäälevyä tuolla mainiolla aqva vitæ-nesteellä. Nyt käväsen apteekissa noutamassa nuo 99 luonnonvoimaa, jotka mulla jo on valmiina suuren matkakirstuni sisässä. No, saattepa kohta nähdä; en huoli teille kaikkea selittää, koska ette kuitenkaan syvämielisimpiä tieteitä ymmärrä. Pukekaa päällenne, pojat, nyt vain, ja pistäkää voileipiä taskuihinne, niin kohta olemme valmiit lähtemään. Ja sinä Crispinus, pue hyvin huolellisesti, ett’et vilustu matkalla, kun vasta olet taudista parannut.
Näin puhuen pyörähti Jooseppi nlos, ja Quibus, Cibus ja Crispinus pukivat päällensä lämpimimmät vaatteet, mitä heillä oli. Crispinus oli äskettäin saanut pienet lammasnahkaiset turkit, ja nekös nyt sopivat varsin hyvin; karvalakkiaan hän ei myöskään unohtanut. Quibuksella oli jo oma haulipyssy, ja sen hän päätti ottaa mukaan; mutta kun Cibus sen kuuli, juoksi hän ulos ja palasi parin minuutin perästä takaisin myöskin varustettuna pyssyllä, missä lienee käynyt lainaamassa. Crispinuksella oli oma kaaripyssy, ja siihen hän puolestansa tyytyi; nuolia hällä myöskin oli vielä tallella kesästä asti. Kävivät sitten pojat mummolta pyytämään voileipiä, joita mummo antoikin koko joukon, ja niin he oli-
