Sivu:Uusia Satuja ja Runoja Lapsille, pienille ja suurille.pdf/119

Wikiaineistosta
Tämä sivu on oikoluettu

[s. 111]—Pois-pääsystä ei mitään hätää, — vastasi Jooseppi — sillä pianhan minä rakennan uudenkin tämmöisen ilmapallon, jos tämä särkyy, mutta tosin mua hieman arveluttaa tuo yhteen-törmäys kuun kanssa kuitenkin, sen puolesta näetten, että me kaikki siinä saatamme mennä ihan murskaksi, jott’ei meistä jää kynnetkään eheiksi; ja jos niin hullusti sattuisi käymään, silloin meidän todellakin on vähän vaikeampi päästä sieltä pois. Multa älkää nyt hätäilkö ennen aikojanne. Ei vielä mitään hätää. Ja katsokaas nyt, nyt olemme kohta perillä. Nyt on se jo yhtä suuri kuiu koko Vaasan lääni!

Mutta ei vielä varsin oltu perillä. Vielä saivat pojat sykkivin sydämin vartoa kokonaista kymmenen minuutia. Ja ne oli hyvin tuskalliset hetket. Vapisivat kovin kortterikumppanukset pelosta ja tuskasta. Ei siinä ollut aikaa eikä haluakaan katsella kaikkia mitä kuun pinnasta näkyi. Maat ja meret, vuoret ja metsät tulivat ikääskuin yhtenä sekasotkuna vain poikia vastaan. Oikein hämysti, näet, heidän silmiään siinä levottomuudessa. Mutta nyt! — — — Nyt!

— Ummistakaa silmänne! — huusi Jooseppi.



Kuudes luku.

Pojat ummistivat silmänsä. Ja nyt juuri! — — — Ratsh! hili! hili! kling! Tuhansina palasina makasi Joosepin keksimä jäinen ilmapallo keskellä erään pienen kaupungin toria kuussa. Pojat olivat menneet tainnoksiin. Ja siinä he lepäävät nyt tietämättä tästä maailmasta tuon enempää. Kaasu-arkkukin makaa nurin narin maassa, ja kaikki Joosepin tavarat ovat lentäneet sinne tänne.

Kuuu asukkaita on kokoontunut suuri joukko seitkailijaimme ympärille, mutta he eivät näy näistä itsistä juuri suurta lu-