[s. 115]Ei mitään vastausta.
— Parlez-vous français?
Ei mitään vastausta.
— Do you speak english?
Ei mitään vastausta.
— Ei, ei näy auttavan mikään — lausui nyt Jooseppi, ja hiki rupesi tippumaan hänen otsastaan. — Nyt ollaan pahemmassa kuin pulassa, kun emme edes osaa pyytää itsellemme ruokaa.
— Mutta mitäs jos he puhuisivat latinaa? — arveli Crispinus.
— Kelpaa koettaa, — myönsi Jooseppi, änkötteli sitten hetken aikaa ja kysyi tuolta kuun pisimmältä mieheltä:
— Loqverisne linqvam latinam? — — — Olikohan se oikein, Quibus?
Ja Quibus vastasi: — kyllä se kelpas’. — Mutta kuulaiset eivät nytkään vastanneet mitään.
— Date nobis cibum (antakaa meille ruokaa), — lausui nyt puolestaan Quibus kuulaisille. Cibus katsoi vihaisesti Quibukseen.
Mutta kaikki oli ihan turhaa. Ei mitään vastausta tullut. Kuussa ei varmaankaan puhuttu mitään ihmiskieltä. Ja kovin rupesi jo pojille tulemaan nälkä. Mutta lopuksi avasi kuitenkin tuo kuun pisin mies suunsa ja lausui:
— Tili tingeli-tik tuli-tik Volapük?
— Mitä mustalaiskieltä se oli? — huudahtivat pojat aivan yhdestä suusta. — Ei sitä ymmärrä pappikaan.
Mutta semmoista kieltä kuussa puhuttiin, eivätkä pojat siitä viisastuneet rahtuakaan. Lopulta kuitenkin kokivat he kaikenmoisilla viittauksilla ilmoittaa että tahtoivat ruokaa. Ja jo kuulaiset ymmärsivät ja veivät, kun veivätkin, pojat kestikievariin. Täällä saivat ruokaa, varsin hyvää ruokaa, vaikka
