Sivu:Uusia Satuja ja Runoja Lapsille, pienille ja suurille.pdf/24

Wikiaineistosta
Tämä sivu on oikoluettu

[s. 16]„Ei ole hyvällä tuulella”, vastasi mätäsilmä, osoittaen sormellaan erästä loukossa venyvää vanhaa muijaa. Katselin hieman tuota olentoa. Hyi, mikä ruma ämmä! Ko’okas näkyi hän olevan, hyvinkin suuri ja mahtava, mutta ruma, kovin ruma, ihan mustan näköinen, kamala koko katsannoltaan, hiukset hajallaan. Puettuna oli hän myöskin huonosti, vanha likainen huivi kaulassa, repaleiset ryysyt hameena, kaskivirsut jalassa ja kädet ihan noessa.

„Mikä mustalais-akka tuo on?” kysyin minä Tellervolta.

„Hoh!” kuiskasi mulle Tellervo, „älä puhu niin, Tutto poika. Se on kuningatar itse, metsän armas antimuori, oma äitini.”

„Herra hallitkoon!” lausuin katuvaisesti minä, mutta itsekseni ajattelin: „Tuommoinen kuningatar!”

Tellervo tarttui käteeni ja talutti minut ämmän luo loukkoon.

„Nukkuuko kuningatar?” kysyi hän. Ämmä ei vastannut mitään ensimmältä, mutta Tellervo kysyi toistamiseen hiljemmalla äänellä, ja silloin avasi akka unentohruksissa toisen silmänsä ja kysyi karmiaasti, mutta selvällä suomen kielellä: „Mitä tahdot?”

„Tässä on pieni metsämies”, sanoi Tellervo, „etkö nouse Tapion aittaa avaamaan?”

„Näethän että olen arkivaatteissa; ei ole tänään antiaika, herätä minut huomenna.” Näin vastasi ämmä, painui toiselle kupeelle ja ummisti silmänsä jälleen.

„Lähdetään pois”, lausui nyt mulle Tellervo. „Tuumasin saada äitiäni hyvälle tuulelle, mutta tänään on hän kotiväkensä kanssa nukkunut kaiten päivää, eikä nyt auta mikään. Johan aurinkokin tuossa paikassa laskee; mennään makuulle. Huomenna katselemme kaikki Tapiolan aarteet ja