Seuraavana aamuna heräsin hyvin aikaisin auringon noustessa. Tellervo seisoi vuoteeni vieressä pitäen kädestä erästä toista tyttöä, joka oli puettuna melkein samoin kuin Tellervo, paitsi että hänen siniset vaatteensa olivat hienommat, niin hienot että näyttivät melkein siniseltä sumulta, joka varhain aamusin vedenpinnasta nousee. Koko tyttökin oli ikääskuin läpinäkyvä ja näytti niin keveältä kuin höyhen; niin kummallisen hieno hän oli.
No, hyvää huomenta, Tutto poika, kuinkas olet nukkunut? kysyi Tellervo hymyillen ja suuteli minua.
„Varsin hyvin”, vastasin minä. „Mutta kuka on tämä fiini fröökynä, jota pidät kädestä?”
„Se on Tuulikki, kaksois-sisareni.”
Tuulikki hymyili vain ja katseli minua.
„Onko sinulla montakin sisarta?” kysyin taas.
„On niitä jos kuinka monta”, vastasi Tellervo, „näit heitä jo useampia eilen metsässä ja saat heitä tänäänkin nähdä. Mutta tämä Tuulikki on se, joka metsämiehelle on suurimpana apuna, ja hän nyt tänään seuraa meitä metsästysretkelle. Mutta nouse nyt vuoteeltasi, niin lähdetään ensiksikin tervehtimään Mielikki-äitiä, sitten käydään katsomassa isän asuinlinnaa, sitten saat nähdä Tapion aitan tavarat ja sitten alkaa metsästysretki.”
Tellervo ja Tuulikki toivat uyt kuin tuulessa mulle ruokaa taas, hyvää ruokaa, jonka hätäisesti söin, ja niin olin valmis heitä heti seuraamaan, utelias ja innokas kun olin.
Läksimme siis kolmen kesken ulos ja olimme pian luisen linnan tykönä taas, Mielikin linnan. Tellervo asettui ikkunan
