[s. 21]kääntyen hovineitsyjensä puoleen. „Ulos kaikki tekemään Tapiolle kunniaa!”
Ja nyt oli hupaista nähdä, miten Mielikki kuni tuulessa vain sai kaikki neitosensa asettumaan juhlalliseen saattokulkuun taaksensa, miten hän astui komeasti ulos hovistaan ja portaita alas. Tellervo, Tuulikki ja minä kävimme aivan hänen kantapäissään. Tultiin pihalle ja siinä samassa oltiinkin tuon kolmannen kivisen linnan edustalla, suurella vihannalla kartanolla. Ja tässä oli koko joukko nuorukaisia, keskenkasvuisia miehiä meitä vastassa. He seisoivat kaikki rivissä kuin sotamiehet, keihäät kädessä, ja Nyyrikki heitä johti, Nyyrikki Tapion poika, jonka jo eilen olin pikimmältäni nähnyt. Sininen viitta oli hänellä hartioilla ja punainen kypärä päässä, ja niin oli toisillakin nuorukaisilla, vaikka eivät niin komealta näyttäneet kuin Nyyrikki.
„Riviin”, komensi Mielikki, ja tuossa paikassa seisoivat hänenkin piikansa rivissä. Näin oli siis Tapion kansaa kummallakin puolen rappusia, jotka veivät ylös Tapion kiviseen linnaan, Mielikki itse astui rappusia ylös etehisen ovelle saakka, ja Tellervo, Tuulikki, Nyyrikki ja minä jäimme seisomaan rappusten eteen.
Nyt kolisteli Mielikki avaimia vyörenkaassaan ja lausui juhlallisesti:
„Metsän ukko halliparta;
Havuhattu, naavaturkki,
Metsän kultainen kuniugas,
Kummun ukko kultarinta,
Salon herra, maan isäntä,
Kaunis kankahan eläjä!”
