[s. 31]Kaunihille kalliolle,
Hongat päällä huojumassa,
Kuuset päällä kuulemassa;
Siinä otso pyörteleite,
Mesikämmen käänteleite
Kuni pyy pesänsä päällä,
Hanhi hautomaisillansa!”
Näin lausui metsän kuningas, ja nyt nousi koko hänen kansansa myöskin seisomaan asettuen kultakunnahan rappusille, nuorukaiset keihäät käsissä, tytöt, Tuulikki etupäässä. Ja taas lausui Tapio osoittaen keihäällään Tuulikkia:
Metsän tyttö, mieli neiti,
Tuulikki, tytär Tapion!
Aja vilja vieremille,
Aukeimmille ahoille;
Kun lie jäykkä juoksullehen,
Eli laiska laukallehen,
Ota vitsa viiakosta;
Koivu korven notkelmosta,
Jolla kutkutat kuvetta
Sekä kaivat kainaloita;
Anna juosta joutuisasti,
Vikevästi viiletellä
Miehen etsivän etehen,
Aina käyvän askelille
Kuin vilja uralle saapi,
Tupita uroa myöten,
Pane kaksi kämmentäsi
Kahen puolen taiteheksi,
Jott’ei vilja vieprahtaisi,
