Sivu:Uusia Satuja ja Runoja Lapsille, pienille ja suurille.pdf/40

Wikiaineistosta
Tämä sivu on oikoluettu

[s. 32]Tie-puolehen poikeltaisi
Josp’ on vilja vieprahtavi,
Tie-puolehen poikeltavi,
Tielle korvista kohenna,
Saata sarvista uralle!
Hako on tiellä poikkipuolen,
Sepä syrjähän syseä,
Puita maalla matkallansa.
Ne on katkaise kaheksi!
Aita vastahan tulevi,
Kaa’a aita kallellehen,
Viieltä vitsas-väliltä,
Seitsemältä seipähältä!
Joki joutuvi etehen,
Puro tielle poikkipuolin,
Silkki sillaksi sivalla.
Punaverka portahaksi,
Saata poikki salmistaki,
Vetele vesien poikki,
Yli kosken kuohuloista!”

Tämän pitkän runon kuultuansa lennähtivät kaikki tytöt, Tuulikki etupäässä, niinkuin tuulessa kulta-kunnaalta alas ja katosivat pian metsään, mikä minnekkin. Tapio, Mielikki, Nyyrikki ja minä sekä kaikki nuorukaiset jäimme kunnaalle seisomaan, ja nuorukaiset pitivät keihäitään ojennettuina ikääskuin viskaamista varten. Hetken aikaa seisoimme täten siinä ja minä näin kaikellaisia eläimiä tulla länkyttävän pitkin metsän polkuja. Ja mitä kummaa! metsän tytöt niitä ajelivat, vitsat kädessä, kuin lehmiä vain. Tuli siinä karhuja, susia, ilveksiä, kettuja, hirviä, peuroja ja muita. Tuolla tulla tuikuttelee pitkin polkua suuri sarvinen eläin, — hirvi se on,