Sivu:Uusia Satuja ja Runoja Lapsille, pienille ja suurille.pdf/46

Wikiaineistosta
Tämä sivu on oikoluettu

[s. 38]akkaa päähän, hosui valkoisilla hameenhelmoillaan käärmeitä ja lausui: „Menkää matkoihinne, paholaiset!” Paikassa tuossa olivatkin kiusaajani kadonneet, minne lienevät pyörähtäneet, luultavasti meren syvyyteen.

„Kiitoksia, armas prinssessa, tuhansittain kiitoksia!” lausuin minä, ja rinnastani pääsi pelastuksen suloinen huokaus, vaikka hiki vielä tippui otsastani. „Ken oli tuo kauhea akka?”

„Syöjätär, ilkeä veden haltia hän oli”, vastasi tyttö, „mutta tämä on oleva hänen viimeinen pahantekonsa. Nyt on hän ijäksi päiväksi poissa. Niin on isäni määrännyt, että kun Syöjätär kerran vedestä nousee ihmisten lapsia hätyyttämään, silloin on hänen ilkiötoimensa maailmassa loppunut. Nyt on hän ollut ja mennyt, on Manalaan mennyt.”

„Mutta ken olette te, hyvä prinssessa?” kysyin neidolta.

„Olen Aallotar, Ahdon tytär, ja Ahto on aaltojen kuningas, veden ukko ruohoparta”, vastasi neito hymyillen.

„Enkös minä sitä”, sanoin mä, „siis kuninkaan tytär ja prinssessa.”

„Sano minua vain Aallottareksi,”

Taaskin olen siis joutunut kuninkaallisten pariin. Kerroin lyhyesti miten edellisen päiväni olin Tellervon, Tapion ja muiden metsän hallitsijain luona vieraillut, ja nyt sanoi Aallotar että minä saisin, jos tahtoisin, päästä tervehtimään meren kuningasta ja kuningatarta ja silmäilemään veden valtakuntaa. — No, mitäpäs mulla juuri tekemistä! Aallotar näytti suopealta, siivolta neidolta, aivan kuin tuttavani Tellervokin, ja päätin siis seurata häntä. Päätin käydä katsomassa aaltojen asukkaita. „Mutta eihän aalloissa ole muuta kuin kaloja”, virkoin kuitenkin Aallottarelle.

Aallotar hymyili. „Aalloissa on kuningaskunta, niinkuin metsässäkin. Ja Ahtola on valtakuntamme nimi. Tiedä siis, Tutto, että Ahto on veden hallitsija ja Vellamo hänen