[s. 50]oraista käärme oli hampaansa saanut, että ihmisvainajat täällä ovat Tuonen alamaisina, hänen käskyläisinänsä ja palvelijoinansa, että ennen muinoin nuo kuuluisat uroot Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen elävinä olivat täällä matkoja tehneet. Ja lopuksi kertoi hukkunut mies, joka vainajan elämää eli, että hyvien ihmisten on Tuonelassa hyväkin olla, että he saavat kaikki mitä tarvitsevat ja mitä maan päällä ovat rakastaneet, mutta että pahat ihmiset Tuonelaan tultuansa kovin surkeassa ja kauhistavassa tilassa asuvat. Ja päätti mies, joka vainajan elämää eli, puheensa seuraavalla varoituksella, jonka hän käski minun maan päälle jälleen päästyäni ihmislapsille kertoa:
„Elkätte imeisen lapset
Sinä ilmoisna ikänä
Tehkö syytä syyttömälle
Vihoa viattomalle!
Pahain palkka maksetahan
Tuolla Tuonelan koissa:
Sia on siellä syyllisillä,
Vuotehet viallisilla.
Alus kuumista kivistä,
Palavoista paateroista,
Peitto kyistä, käärmehistä,
Tuonen toukista kuottu!”
