Sivu:Uusia Satuja ja Runoja Lapsille, pienille ja suurille.pdf/9

Wikiaineistosta
Tämä sivu on oikoluettu

[s. 1]

Käyntini Tapiolassa, Ahtolassa, Tuonelassa ja Ylä-ilmoissa
Ensimäinen luku.
Käki kukkuu lapsuuteni takaisin.

Suomen soreata kanervakangasta kuljin. Suloisesti paistoi iltapäivän pyörä. Hiljaa humisivat korkeat komakat hongat. Hiljaa hiipi heidän latvojensa läpi vieno läntinen tuuli. Kirkkaana kimalteli silmiini hongiston halki läheisen järven välkkyvä vesi. Ja etäältä kuului käen kukunta.

Ihanaa oli olla, kuten ainakin Suomen suviluonnon hempeässä helmassa. Olin paennut pois, kauvas pois kaupungin kolinasta, ihmistelmeen kirjavasta kisasta. Oli kuin olisi raskas taakka hartioiltani heltynyt. Ja tuntui nyt niin vapaalta, niin viileältä täällä salomaiden suopeassa sylissä.

Olin ikävöinnyt takaisin tänne, missä olin lapsuuteni ihanat päivät viettänyt, saadakseni vielä kerran kuulla synnyin laaksossani yölinnun ääntävän, saadakseni hetkeksi lepoa ja rauhaa tuosta päätä pyörryttävästä pauhinasta, joka väkirikkaan kaupungin ahtaalla kadulla niin pian sulkee sydämemme luonnon sulolta.