Soitto ennen ja nyt
| Soitto ennen ja nyt. (Juhlarunosta Kuopion yleisessä laulujuhlassa 1891). Kirjoittanut Kasimir Leino |
- Veisti muinen Väinämöinen,
- Lauvisti Suvannon sulho
- Hauinluusta soittoneuvon,
- Kalanluusta kanteloisen
- Itselle ajankuluksi,
- Kansallensa koetteheksi.
- Kun oli soitto suorittuna,
- Valmihina vaskikieli,
- Käski nuoret, käski vanhat,
- Käski keskinkertaisetkin
- Soittamahan soitintansa,
- Tuota rautaista romua.
- Soitti siinä nuoret, vanhat,
- Soitti piiat, soitti poiat,
- Vaan ei soitto sointununna,
- Laulu laululle tehonnut;
- Kielet kierohon kävivät,
- Jouhet parkuivat pahasti,
- Ääni kaikui karkeasti,
- Soitto julmasti sorisi.
- Sokea sopessa nukkui,
- Ukko vanha uunin päällä;
- Urahti unisijalta,
- Nurahutti nurkastansa:
- »Heretkätte, heittäkätte,
- Luokatte, lopettakatte!
- Jos ei soitto Suomen kansan
- Vasta vaikuta paremmin
- Eikä hellemmin helise,
- Eli uuvuta unehen,
- Maku’usen maanittele,
- Niin vetehen viskaotte,
- Aaltoihin upottaotte.»
- Siitä vanha Väinämöinen,
- Laulaja iänikuinen,
- Itse otti ontelonsa,
- Hauinruotaisen romunsa:
- Alkoi soitella somasti,
- Kajahella kaunihisti,
- Luonnon laululla lumosi,
- Itkulle inehmot työnsi.
- Ei ollut sitä urosta,
- Eikä miestä naisellista,
- Ollut ei miestä eikä naista,
- Eikä kassan kantajata,
- Kellen ei itkuksi käynyt,
- Kenen ei syäntä sulanut
- Soitanto sulan urohon,
- Vienot virret Väinämöisen.
- * * *
- Näin on ennen soitettihin,
- Soitettihin, laulettihin,
- Kun oli ihanat aiat,
- Lapsen aiat armahaiset –
- Kuuhut kultasi kujamme,
- Pirttipalkit päivän paiste,
- Vesillä venoset souti,
- Mailla kärrit kieritteli.
- Eipäs kuulunut konetta,
- Halonsyöjän sylkytystä,
- Eikä vihlonut sydäntä
- Veturin vihaiset äänet
- Näillä Pohjolan perillä,
- Suomen mailla mairehilla.
- Nytp’ on tullut toinen aika,
- Aika toiminnan totisen,
- Nyt on päivä pilvilöissä,
- Liennyksissä Luojan taivas,
- Kaakossa kamala lonka,
- Halju hattara idässä.
- Nyt on vuoro Väinämöisen,
- Lauluniekan laihemmankin
- Vuoro torvin toitotella,
- Soitella sotaisin äänin,
- Jotta untelot eläjät,
- Suosiat suloisen soiton,
- Saisi sitkaimen vetohon,
- Vaon pitkän pientarelle;
- Ehtis maahan siementouko,
- Touko henkinen itäisi,
- Josta nousis nuori vilja,
- Oras hento heilimöisi,
- Ennen kaakon kalmatuulta,
- Hallan harmajan tuloa.
Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.