Soittoniekan hukkuminen

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Soittoniekan hukkuminen.
(Itsensä kertoma).
Kirjoittanut P. J. Hannikainen


”Ma istuin, meloin purttani
Tyynesti, hiljaa edespäin,
Tyyn’ oli myöskin mieleni
Kuin joki silloin edessäin.
”Ja somastippa kulkuni
Piirtyypi joen pintahan,
Ja kauas käy mun rientoni, –
Niin joudun viimein virtahan.
”Se mua lähtee viemähän,
Ja tuop’ ol’ ensin hupaisaa,
Mut kohta kuohun hirveän
Ma nään, ja kuulen pauhinaa!
”Ma olin vaaraan joutunut,
Jost’ oli myöhä palata – –
Mun kauhu oli vallannut!
Tilani voitte arvata.
Vips! pursi ylös-alaisin!
– Melakin kirpos käsistäin –
Ja missä koski kuohuvin,
Ma sinne pyörähdin suinpäin!
”Nyt tunsin jotain outoa,
Ikäänkuin – suukon huulillain!
En muuta tiedä kertoa –
Tää toki viel’ on muistossain:
”Mull’ oli viulu purtena,
Ja virta! – sävelvirta vaan,
Jonk’ ihanainen Elina
Sai pianosta kuohumaan. –
”Olenko hukkunut vai en,
Se mulle viel’ on hämärää,
Vaan aivan selvään tunnen sen,
Ett’ elän toista elämää!”

Juhani H. [P. J. Hannikainen]


Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. III. 1880. G. W. Edlund, Helsinki.