Siirry sisältöön

Sorrutko sorea Suomi –?

Wikiaineistosta
Sorrutko sorea Suomi –?

Kirjoittanut Mikko Uotinen


Soivat synkät, murtavaiset
uhmalaulut yllä päiden,
liikkuu voimat polkevaiset
kera sorron tuisku säiden.
Sorrutko sorea Suomi –,
kaadut kuni nuori tuomi
kukan kauneimman keralla –?
Iskut soivat, joka hetki
kalleimpaasi riistää, raastaa,
alkaakohan hyinen hetki,
jolloin voima yksin haastaa –?
Sorrutko sorea Suomi –,
kaadut kuni nuori tuomi
kukan kauneimman keralla –?
Viestit vierii, keitoin samaa:
hallat nousee, soista, öistä,
kaiken oman vieras lamaa,
huhuu huolen hetkilöistä.
Sorrutko sorea Suomi –,
kaadut kuni nuori tuomi
kukan kauneimman keralla –?
Uhkaa kodin, kansan kaataa,
vieraat tavat, ohjeet säätää,
polkee lain ja maahan maataa,
edistyksen oraat jäätää.
Sorrutko sorea Suomi –,
kaadut kun nuori tuomi
kukan kauneimman keralla –?
Suuren villit vihat palaa
sulle kauhun nuotioina,
sylin kuolettavin halaa
sua hurtat katkeroina.
Sorrutko sorea Suomi –,
kaadut kuni nuori tuomi
kukan kauneimman keralla –?
Soivat, soivat syksyöiset
pahan kalpalaulut meille – –
Missä, miss’ on Väinämöiset,
jotka vievät toivonteille –,
ettei sorru sorja Suomi,
kaadu, niinkuin nuori tuomi
kukan kauneimman keralla?
Rinnoissamme, rinnoissamme
siell’ on lemmen pyhätpalkeet,
siellä valvoo Suomeamme
rakkauden suvivalkeet.
Ei, ei sorru sorja Suomi –,
kaadu ei, tää nuori tuomi
kukan kauneimman keralla!
Lyököön viha, tulkoon yömme,
paistaa päivä povessamme,
kaadetun luo ehjäks’ työmme,
Suomi säilyy sieluissamme!
Ei, ei sorru sorja Suomi –,
kaadu ei tää nuori tuomi
kukan kauneimman keralla!
Vihan valta, se on lunta
rinnan rakkautta vastaan,
vaikeet päivät, ne on unta,
suojaa hyvä Suomi lastaan.
Suojaa, ettei sorru Suomi –
ettei kaadu nuori tuomi
kukan kauneimman keralla.
Sydämmissä suojatkaamme
värit rakkaat, tahrattomat,
silloin ain’ on omaa maamme,
kasvaa päivän oraat somat.
Elää, kasvaa sorja Suomi,
nousee kuni nuori tuomi
kukan kauneimman keralla –!


Lähde: Uotinen, Mikko [1911]: Sätehiä: runoja. Työväen kirjakauppa, Viipuri.