Sota-virsiä

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sota-virsiä.
(Lähetetty.)
Kirjoittanut Kustaa Adolf Saxbäck


Nyt Herra meitä siunatkoon
Ja vahvistelkoon voimat.
Ijäinen vaarat poistakoon
Ja suokoon onnen suunnat.
Jaa, Jumala, me tiedämme,
Ett’ viivyttele auttaa;
Nyt Herran nimeen nostamme
Lippumme, toivoin voittaa.
Vie, Herra, meitä voittoon!
Muut kerskailevat miekoistaan
Ja luottain joukkoihinsa:
Me uskallamme Jumalaan;
Hän lyö ne hankkeinensa.
Heit’ oma turhuus turmelee:
He hukkuvat hätäänsä;
Vaan, meitä Herra varjelee
Omaan pyhään, nimeensä.
Vie, Herra meitä voittoon!

Min’ uskon Herran, ijäisen
Vaiheeni vartioivan;
Ja Herraa pelkään, muuta en,
En kuollon vahingoivan.
Min’ isänmaan ja oikian
Edestä sodin aina;
Kas! jumalisuus sotijan
On urhollisuus oiva,
Ja tunnon vakuus voitto.
Putoo ei puusta hedelmä,
Ei ennen aika’ansa;
Niin Herralt’ on myös elämä
Määrätty mittahansa.
Ilolla, uskoin sanansa,
Vaaroissa vaihehdimme:
Ja, sotein lajia suojassa,
Tai voitamme, tai käymme
Ijäiseen, isänmaahan.
Sin’ itse, joka istutat
Hiuskarvammekin kunkin!
Sin’ yksin sodat asetat,
Myös määräät lankeevankin.
Sun viisautessas saatamme
Me viljellä vakuutta!
Ja hyvyytessäs toivomme
Rakentaa, rakkautta,
Niin kuollen kuin eläinkin.

[Kustaa Adolf] – [S]ax[bäck] –


Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 24.11.1855.