Sunnuntaina

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sunnuntaina

Kirjoittanut Kasimir Leino


Kaunis, kirkas nyt on aamu,
Aamu armas sunnuntain.
Tuolla siintää kirkon haamu,
Kaikuu kellot kumahtain.
Venhot viiltää järven pintaa,
Kaikki kirkkoon kiirehtää;
Valkovaate peittää rintaa,
Juhlahuivit välkähtää.
Minä kurja synnin lapsi
Astun arkivaatteissain,
Paljas rinta, tukkahapsi,
Eikä pappi aatteissain.
Minä kuljen kukkulalle,
Jolla nurmi vihannoi;
Istun sinne kuusten alle,
Kuullen kuinka kuuset soi.
Kuulen kuinka linnut laulaa,
Kuinka laine loiskuaa,
Katson kuinka aallot kaulaa
Sulosaaren rantamaa.
Täällä istun yksin aivan,
Enkä veisaa, äännä en,
Näen päällän’ sinitaivaan,
Töitä luonnon katselen.
Avaruus mull’ armahampi
Kirkon kolkkoutta on,
Luonnon hiljaus rakkahampi,
Kuin on laulut joukkion.


Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.