Suomalainen teateri (22.10.1878)
| Suomalainen teateri. Kirjoittanut Minna Canth |
Suomalainen teateri. Viime perjantaina ja sunnuntaina näyteltiin Friedrich v. Schillerin kirjoittama murhenäytelmä: ”Rosvot” täydelle huoneelle. Vaikka ”Rosvot” onkin Schillerin ensimmäisiä teoksia, hän kun sepitti sen noin 18 vuotiaana, eikä suinkaan hänen parhaimpiin dramoihinsa verrattava, huomaa kuitenkin kohta, että se näytelmä ei ole minkään tavallisen ky’yn tuotteita. Luonteet ovat tarkkaan määrätyt, kaikki psykologisella totuudella muodostetut ja kappaleella alusta loppuun on niin suuri näyttämöinen vaikutus, että katsojain huomio koko ajan pysyy ei ainoastaan vireillä, vaan vieläpä jännitettynäkin. Muuten on tällä näytelmällä saksalaisessa kirjallis-historiassa joku huomattava merkitys. Se oli aikanaan olevinaan jonakuna reformatorisena ilmiönä sen-aikuista saksalaista tai ehkä oikeemmin franskalaista niin sanottua ”klassillis-dramallisuutta” vastaan. Tämä reformatorinen into sai hänet kirjoittamaan teoksensa suorasanaiseen (prosalliseen) pukuun, jotta se oikein olisi vastakohtana mainitulle klassillisuudelle. Mutta tämä kappale onkin ainoa suorasanainen hänen suurimmista dramoistaan, sillä sittemmin tutustuttuaan Shakespearen suurten dramain kanssa hän sekä suulla ja kirjeillä että itse teoksillaan tunnusti niin sanotun dramallisen värssyn suurempain dramain luonnolliseksi puvuksi.
Se tapa, jolla ”Rosvot” suomalaisessa teaterissa näyteltiin, todistaa, että tätä näytelmää oli huolella ja tarkkuudella valmistettu, yleensäkin on se suomalaisella teaterilla suurena etuna monen muun, esim. Helsingin ruotsalaisen teaterin rinnalla, että yhteisnäyttely käy erittäin hyvin ja sopusointuisasti, jonka näyttöosien taidollinen jakaminen etupäässä vaikuttanee. Niinpä oli puheena olevassa näytelmässäkin itsekukin näyttelijöistä saanut hänelle parhaiten soveltuvan näyttöosan suoritettavakseen, josta taas oli seurauksena, että näytäntö kokonaisuudessaan kävi moitteettomasti. Herra Wilho kavalana Franz Moorina oli mestarillinen, vaikka hänen käsityksestään Franzin luonteesta kenties voi olla eri mieltä. Harvoin nähdään niin sydäntä liikuttavaa, kuin hra Wilhon tositaiteellinen näyttely 10:ssä osassa, jossa levottomuus ja kauheat unennäöt ovat ajaneet ”Franzin” keskiyönä vuoteeltaan ja hän raivoisten omantunnon-vaivojen vallassa vielä kokee herjauksilla poistaa mielestään sitä totuutta, että tuolla ylhäällä, tähtein tuolla puolen kostava oikeus valvoo. Kiitettävällä taidolla toimitti myöskin neiti Avellan ”Amalian” osan. Neiti Avellanin kuvattelussa on voimaa, intoa ja elävyyttä, jonka tähden hän aina erinomaisen hyvin onnistuu varsinkin semmoisten luonteiden kuvauksessa, joissa mainitut ominaisuudet tulevat esiin. Herra Leino ”Maximilian” kreivinä oli oivallinen, samoin myöskin hra Böök urheana, jalomielisenä ”Kaarlena,” johon paljon vaikutti hra Böökin tähän näyttöosaan erittäin hyvin sopiva vartalo ja ulkomuoto. Herra Ahlberg onnistui perjantaina jokseenkin hyvin ”Hermannina,” sunnuntaina huonommin. ”Kosinskynä” hra Kivinen, joka nyt niinkuin ennenkin lausui puheosansa selvään ja sujuvasti, teki tehtävänsä tyydyttävästi. Sitä vastaan hra Ahlbergin puheessa väliin huomaa, ett’ei hän vielä aivan vapaasti käytä suomenkieltä.
Näytelmänsanojalle pyydämme saada muistuttaa, että liikanainen into hänen puoleltaan helposti voi tehdä haittaa niinhyvin näyttelijöille kuin kuuntelijoillekin. Suomalaisen teaterin jäsenet ylipäätään näyttävät tuntevan puheosansa hyvin, eikä se luullaksemme ole ollenkaan tarpeellista kuiskuttaa niin kovaa, että varsinkin näyttämöä lähempänä istuvat katsojat sen selvään kuulevat.
Näytännöstä ja näyttelijöistä puhuttuamme mainitsemme, että herra Lundahl, joka koko näytöntö-ajan täällä on ollut kammoittavassa sairaudessa, viime lauvantai-iltana kuuluu saaneen kovan taudinkohtauksen. Hän nim. sai yht’äkkiä hirveän suonenvedon, joka olisi oikein uhannut hänen henkeänsä, mutta kuitenkin vähemmän ajan päästä, suokoon Jumala ainiaksi, loppui. Kaksi lääkäriä oli siinä kamalassa tilaisuudessa ollut saapuvilla. Itse hän ei olisi toinnuttuansa muistanut kohtauksesta mitäkään.
Lähde: Päijänne 22.10.1878.