Suomalaisen koti

Suomalaisen koti.*) Kirjoittanut Abraham Poppius

Suomen ukko hoi

Mikä sinun toi

Tänne luoma-sioiltais?

Vaimoko voi kyy? –

Vaiko oma syy?

Tulit tänne, tuotu himoiltais.

Luulit: ”Minä saan

Senkin Suomen-maan

Herkut mennä maistamaan”.

Läksit tänne niin

Juuruit maahan kiin

Talven kanssa täällä taistamaan.

Saitko herkut? Ei!

Vilu viljan vei

Nälkä tulla käkesi.

Siitä mitä syöt

Tääl’ on täyvet työt,

Siihen väsyttelet väkesi.

Jospa muinoin ties

Suomen vanha mies

Kuinka käski täällä sotimaan.

Varmon olis hän

Sinne etelään

Ennen etsittynä kotimaan.

Enkä minäkän,

Jos’mä tiesin tään,

Olis täälä pysynyt,

Empä täällä ois,

Oisin mennyt pois,

Enkä olis tietä kysynyt.

Matka-lintu pien’

Olis tienyt tien

Kuhun oisin kulkenut –

Joss’ on suvi suur’

Pouta nytkin juur’

Pakkasen on ulossulkenut.

Miekkoset ne maat

Viattomat väet

Kansat siellä luullakses.

Elä luule vaan,

Eivät olekkan,

Kuinhan saisit kintut kuukakseis.

Hellet auringon

Kuumentanut on

Myrkyt sielä kiehumaan

Pedot julmat juur,

Tiger-käärmet suur,

Ovat siellä luodut liehumaan.

Vaimo väeltä – huu ! –

Mustaks’ ompi suu

Tehty tervan kuonalla

Meni sinne hiis’

Täällä olen siis

Vaikka vähemmällä muonalla.

Jos mä täällä saan

Vaimon, kotimaan

Ompa tuo es valkia

Eikä musta niin,

Kuin on tytärkin

Maassa jossa ei oo’ talvia.

*) Tämän ihanan laulun tekiä elköön pahastuko sen julkasemisesta.

Lähde: Kanawa 3.6.1846.