Suomen Maatalouden parannuksesta: IV.

Suomen Maatalouden parannuksesta IV.
Suomen Maatalouden parannuksesta
Kirjoittanut Kustaa Paturi

Suomen Maatalouden parannuksesta.

IV.

Ennen mainitut perustukset ovat syvään kyntämisen oikeita etuja, epäverosempia etuja ovat seuraavat kohdat. Kynnetäänkö esimerkiksi semmoista raakaa maaperää, jossa on savea ja santaa sekaisin, jos kyntö on entiseltänsä liika matalaa, sillä voitetaan joitakuita edellä mainittuja etuja, jotka kuitenkaan siinä tapauksessa jos maaperää kerralla irrotetaan runsaasti ei ole hyödyksi jos maa laihasti sonnitetaan, sensuhteen kuin pellossa oleva kasvinvoima jakaantuu niin laajaan liikutettuun maanpaljouteen, ettei ole tarpeeksi voimaa sillä alalla mihin kasvinjuuret ulottuvat elatustansa ottamaan. Olisiko esimerkiksi pellon pinnalla olevasta liikutetussa maassa santaa eli auhtoa hietaa, joka on syöpää sonnasta irti, mutta ei itse pidä kiinni sekä kuivaa poudilla liiaksi, kuin myös on yksipuolista maaperäistä polttavaa kivennäis-ainetta, jos semmoiseen maahan saadaan muualta savea (joka on sitä hyödyllisempi mitä paremmin savi saadaan ensimmäisellä sekoituskynnöllä pohjaksi kääntymään, jota ei jälkeenpäin juuri niin syvään kynnetä ettei savinen pohja rikkoonnu) ja pannun saven kautta liikutettava maa eli kyntö syventyy, se hyödyttää suuresti, senvuoksi että peltoon saadaan semmoista maaperäistä ainetta, jota se kaipasi, sekä eräiten lajien kasvujen myötäiseksi menestymiseksi, että senvuoksi kuin maa saapi tarpeellisen kiinteyden ja kylmä laatuisempaa maaperäistä ainetta, jottei niin kuiva poudilla eikä polttava santa syö sonnasta voimaa irti liika pikaan. Pannaanko sitkeälle ja kalsealle savimaalle santaa eli maanpinnalta otettua santasekaista multaa, joka (aivan savekasta maata jos ei ole multaa tahtoo paljas santa lujentaakin pouta-aikoina) lämmittää kylmää savimaata ja antaa eräille kasvuille syöpenpää kivennäistä ainetta kuin savi on, ja sen kautta kyntö syventyy, semmoinen kynnön syvennys on myös hyödyksi. Edellämainitut syvänkynnön laadut ovat hyödyttäväiset, mutta seuraavissa tapauksissa on kynnön syventäminen luettava huonoon luokkaan. Syvennetäänkö kyntöä ohut multaisessa sitkeässä savi- ja auhtossa hietä- eli santamaassa pohjasta nostamalla raakaa yhtä ja samaa lajia maaperää, jota entiseltänsä liikutetussa maassa on jo yksipuolisesti aivan monta prosenttia mullan suhteen, harvoissa tapauksissa (tuskin muutoin kuin runsahin sontavarain ollessa), se voi olla hyödyksi, mutta yleisessä katseessa vahingoksi. Santaa eli auhtoa hietaa pohjasta kyntäin nostamalla, jos maassa on vähän multaa, tulee liikutettuun maahan liika paljon poltto- eli syöpäainetta, joka on siitä luonnjosta ettei se ota sonnasta voimaa sisäänsä, niin kuin kasvienjäännöksestä tullut multa eli sysy tekee, sitä vastaan syöpi sonnasta voimaa irti liika pikaan, josta osan painaa vesi maan sisään eli haihtuu ilmaan ennenkun kasvit kerkiävät elatuksekseen ottaa, joten syvän kynnön kautta irrotetusta paljosta sannasta eli hiedasta on enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Sitkeää savea kyntämällä pohjasta irrottamalla, josa maassa on vähän multaa, tekee liikutettavan maan liika savikkaaksi, joka märkänä aikana on sitkeä, ottaa pitkältä aikaa kuivaaksensa ja kuivalla aikaa taasen kuivaa liika kovaksi, eikä hienone, eikä tuonehdu vähistä sateistakaan. Kumpaisenakin sitkeänä ja kovana ollessa ei voi kasvien juuret tunkeuta tarpeeksi kauas elatusta ottamaan, sekä sitkeissä eli kovissa paakuleissa sulkeutuu kasvienjäännöksista tullut multakin hiljan pannusta ja sekaantumattomasta sonnasta voimaa itseensä yhdistämään, jota savi on halutoin sisäänsä vetämään, pakkasilla kuohuu ja leviämällä lamaa oraat eli rohottaa irti juuristansa, kuin myös on epäaikasta ja raskasta raataa. Mainittujen haittain suhteen, wähämultaisessa maassa, saven maaperästä syvällä kynnöllä irrottaminen tekee enemmän vahinkoa kuin hyötyä; sitä enemmän vahinkoa jota laihempi sonnitus. Moniaat innokkaat päällisinpuolin maanviljelystä tuntevat miehet, nähdessänsä multarikkaissa maissa eli kaupunkien läheisyydessä olevain, joilla on saatavana ylelliset sontavarat syvään kyntämisen erinomaista etua, ovat tulleet kehoitetuiksi, sontavarain siukkainki ollessa ohutmultaisissakin maissa syvään kyntämisellä maatansa parantamaan, sillä luulolla että raaka maaperä muuttuupi pakkasen murennettavana ja päivän paahdettavana mullaksi, kuin se kyntämällä irrotetaan maanpintaan, koska savikin käypi hauraammaksi ja muuttaa väriänsäkin multaan sekaantumisen vuoksi. Mutta itse asiassa että irrotettu maaperä todellisesti muuttuisi toivotuksi syönnösmullaksi on aivan vahan perää. Todellinen syönnös multa on kasvienjäännöstä syttä, enemmän eli vähemmän hiiltynyttä, joka palaa valkeassa joksikin tyyni; aivan vähä osa kasvienjäännöksessa on kivennäisainetta mikä ei pala eli olemattomaksi tai toisiin aineisin katoa. Jos raaka maaperä muuttuisi todelliseksi mullaksi, sen pitää muuttuman sydeksi, mutta maaperä taasen kivennäisainetta ei se suinkaan suuressa määrässä muutu sydeksi; jos se muuttuisi sydeksi niin tuli polttaisi esimerkiksi tiilit, jotka on maaperäistä ainetta, valkeasioista niin kuin puutkin toton sisässä, mutta tiilien palamiseen menee paljo aikaa, puitten palamisen suhteen, ja siis maaperän mullaksi muuttuminen, irrotettuna maaperästä elomullan sekaan, ottaa myös paljon aikaa, jota saapi ikäväksim odottaa. Elköön syvään kyntöä summakaupalla kiitettäkö, niin kuin tavallisena puheena useasti kuullaan, eikä tehtäkö, vaikka se paikassansa hyvä ja välttämätön ehto on. Moniaat summakaupan katsannossa syvään kyntäjät ovat saaneet kalliita oppirahoja maksaa.

Suomessa on maataloushoito, yleisessä katseessa sivistyneempäin kansain rinnalla, aivan hitaasti edistynyt, senkisuhteen että suureksi osaksi kansa riippuu vielä esivanhempainsa yksioikoisella tiede-perustuskannalla, jotka riihessä ajavat riistan säkkiinsä mittaamatta, mittaamatta korjasivat maidon astioihinsa ja punnitsematta panivat voin pyttyihinsä tarkempia luvunlaskuja tekemättä ja vaariin ottamatta kuinka kukin kohta antoi eli antaa suuremman tulon työstä eli toimesta, joten moniaat entisen tavan mukaan eteen otetut tai käytetyt kohdat, toisia yhdessä taloudessa riippuvia osia suhteen, ovat omastakin kohdastansa muodostettu luonnottomaan käytäntö-alaan, että vievät takaisin päin, ehkä eteenpäin on tarkoitus. Esimerkiksi jos eräällä tilalla keskuslaisista pellon osista saadaan 8:san jyvän jälkeen keskuloisten vuosien tuloja mukaan, kasvussa olevilta paikoilta, ja koko tilan pelto-alalta yhteensä (toiset paikat kasvussa toiset kesantona ollen) kulut pois luettuna jääpi yksi tynnyri riistaa puhdasta voittoa maanmittarin tynnyrin alalta ja jonka tilalla on entiseltä eli tehdäänkö uutta peltoa semmoiseen maahan, joka raataessa, sonnituksessa ja koko kuluissa tekisi vuodessa saman verran kustannusta kuin edellä mainittu pelto-osaki tynnyrin alalle, mutta saadaan vaan tuloa 6 jyvän jälkeen, ehkä kulut nousevat t jyvän jälkeen keskustulossa, siten semmoinen maa-ala saattaa yhden riista tynnyrin arvon tapon, tynnytin alalta vuotta päälle, eli vähentää muun tilan osan todellisia tuloja. Siinä tapauksessa jos huono, viljelystä kannattamatoin pelto-osa olisi tilalla liikaa viljelys-laajentamista että senkautta luonnon laidun ja metsävarat puuttuisivat pereen suurentumisen suhteen, niin siitä tulisi vielä toisenkertaista tappiota. Semmoista viljelystä, joka syöpi tilan parempain osain tuloja, tehdään ymmärtämättömyydessä Suomessa isossa määrässä; eteenpäin tarkoitetaan pyrkiä huonon maan pelloksi raivaamisellakin, niin kuin monen muunki toimikohdanki kanssa, mutta takasinpäin mennään itse asiassa. Huonolaatuinen pelto pitäisi laittaman jollakin parannuksella semmoiseen reilaan että se kannattaisi itsensä kasvutuloilla, toisten suhtain rinnalla eli, jos ei parannus-aineita kannattavalla kululla löytyisi, sovitettaisi semmoiseen erinlaatuiseen kasvi-järjestykseen missä se taitaisi kannattaa, niin kuin raskaan laatuinen tai tuoretperäinen hallainen pellon osa saattaa enemmäksi osaksi eräitä heinäkasvia kasvattain kyllä kannattaa, ehkei kallimpia kasvia taida kannattaa, sekä köykäinen hallatoin hietamaa kannattaa juurikasvia vieljllä ehkei tähkä eikä heinäkasvia kannattasikaan; jos ei savea ole niin likellä saatavana että savettammisella saataisi kiinteämmäksi ja tähkäkasvuilleki hedelmälliseksi. Tämän kirjoittaja on auhtoja nummipelto-osia kolmen tuuman paksulta savea pannen saanut hyvällä menestyksella parannetuksi; savi on enemmäksi osaksi otettu savimaa-peltoin kaivetuista isoista piiri-ojista. Jos ei löydetä mitään keinoa jollahuonoja pellon-osia saataisi antonsa suhteen kannattawaksi, sysattaköön viljelyksestä pois; eihän luonnon vallassa veroa vie, pikemmin se jotakin tuloa tuo. Niin kuin huonno maalaatu viljeltävänä antaa aivan niukan tulon eli viepi varsin takasin päin, antaapi joltisesti hedelmällinenki maa aivan niukan tulon eli ei kannata vakeä eli kulujakaan muiden rinnalla huonossa viljelys- ja koko talousjärjestyksessä, johonka otan esimerkiksi erään tilan.

Lähde: Suometar-lehden vuosikerta 1865, 26. kesäkuuta s. 1.