Suomenniemeltä Lokakuun 30 päivänä
| Suomenniemeltä Lokakuun 30 päivänä. Kirjoittanut Antti Karhu |
– Suomenniemeltä Lokakuun 30 päivänä. Kuuluneeko Suomenniemellä mitään hyvää koskaan? Sillä kuin sanomalehdissäkin sieltä jotakin vähän näkee, niin se on vaan aina senlaista nurinata ja narinata, näin arvelee naapurin äijä. Mutta ”na-prasz-no”, on nyt tämä arvelu. – – Katsoppas – tämän kuun 23 päivänä pidettiin kuntakokous, jossa ensiksi keskusteltiin väkijuomain valmistamisen, ja ulkomaalta tuonnin lakkauttamisesta, ja niin yksimielistä tuumaa en ole kuullut enkä luule ensinkään usein sattuvan sivistyskysymyksissä, kuin tässä tuli ilmi. Sillä joka mies yhdestä suusta sanoi että kaikki väkijuomat olisi poistettavat ulkopuolelle valtakunnan rajain; ja kunnallistahan tuo keinottelemisen mahti lieneekin, jolla Suomen maa-miestä pyydetään muljuttaa. Sillä viina, joka on kyntömiehen maasta pöyhötettyvä, on pantuna jotensakin ahtaalle, niin että saapi hauskempiluontoiset kärsiä monen sadan markan tappion vuodessa sen käyttelystä, kuin sitä vastoin ulkolais-juomat, joita puhtaalla kullalla maahan tuodaan, ovat vapaat putelittain myydä kaupungeissa, edeskin ”karuliini” (vain kuinka sitä nimitetään), jota tuhma talonpoikakin saapi joka aika kaupungissa käydessään juoda läpäistä mahansa täyteen; perästäpäin vasta näkee mitä se teki, ja saapi ”ångra” jos tahtoo.
Toiseksi oli samassa kokouksessa kysymys, josko olisi tarpeellista tehdä maantie Kristiinaan menevältä vallan maantieltä pitäjämme pitimpään pohjukkaan liki Tainaa, johon tulee matkaa 25 virstaa, ja jonka ylläpito tulee jotensakin rasittamaan pientä pitäjästä (jos kohtakin valtio rupijaisi alun raivaamaan), niin joka mies sanoi yhdestä suusta, että se olisi hyvin tarpeellinen, – ei pitäjän toisella reunalla olijatkaan vähintäkään vastustaneet, vaan jokaisesta oli ”Behagelig” eli – ”Ho-ro-scho.”
Enkä malta olla sivumennen muistuttamata tuota kuin L. Uutisten 81 numerossa on A. V. Suomenniemeltä, ruvennut punnitsemaan erästä kirjoitusta L. Uutisten 72 numerossa, ”Säätyeroitus haudassa”, ja sanookin ilmoitusta epärehelliseksi, mutta syrjäisenä saan sanaa asian todeksi, sillä koko värssyn ajan oli lukkarin hattu päässä silloin, josta oli puheen aine, ja helläluontoisimmat akat kuuluivat sanoneen, että eipäs tuo muista ottaa hattua pois päästään. Mutta josko se oli säätyeroitusta tahi erhetystä en voi sanoa, ja olkoonpa miten tahtojain, mutta ei nuo näykkimiset maksa mitään sanomalehdissä, erittäinkin kuin eivät pysy samassa aineessa – toinen kirjoitti köyhyydestä ja rikkaudesta, toinen oppimattomasta ja oppineesta, niin se on minun mielestäni niin mitätöntä, kuin kävin tekemään kylmästä puurosta lämmin vellin ilman vettä panemata sekaan, – vaikka onhan oppineet aina osaavammat jotakin aprikoimaan. Tämän tietää ainakin se vanha
Lähde: Lappeenrannan Uutiset 11.11.1887.