Surullinen jälkimuisto Corkiast oppenest Herrasi Doctor Johan Gezeliuxest muinen Turun Hijppakunnan Corkiast ylistettäväst Pispast

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Surullinen jälkimuisto Corkiast oppenest Herrasi Doctor Johan Gezeliuxest muinen Turun Hijppakunnan Corkiast ylistettäväst Pispast; joca ylistettävän elämän ja pitkällisen vaivan peräst, onnellisen ja autuallisen cuoleman cautta tästä Mailmast ercani sinä 20 p. Tammicuusa Vuonna 1690, 75 vuoden ijäsä
Entiseltä Huittisten Kirkkoherralta Johannes Keckoniuxelta (*
Kirjoittanut Johan Keckonius


Suuri on surkutella
Murhe Virttä veisaella
Caicil’ Calcun candavilla,
Iikeväisill’ ihmsillä.
Että Tuska tarjondele,
Voi voi vaeldele,
Täsä Ilmas ilkiäsä
Surun Laxos Surkiasa.
Siitä sure Suomen Sonni,
Paljo paoha Pohjan Onni,
Hvittis myöslin hyryile
Vambulakin viheldele,
Jos sä kysyt Kyneleitä
Tahdot tietä Tuskan Sytä;
Vissist olet, outo Vieras,
Muucalainen Mailmasa.
Ettkös äckä Itku Silmil’
Huomaidze huocauxil’
Cuinga Kempi Kirkon Faari
Turus pandin tuonen parel’?
Voi ett vaipui vainahaxi
Turus meni tuonen luoxi
Paras Pappi Pappien coossa,
Sielun Paimen Suomenmasa,
Voi ett vänki Verckohonsa,
Otti Calma Ongehensa,
Doctor Johan julkisen
Herra Cullan Cuppuraisen:
Sepä Suomen Pilarinen,
Hämeen Herra hengellinen
Palio päätti Pännällänsä
Vire oli Virasansa.
Coska tuli Turcuhun
Asett’ itzens Auran Auckon,
Cohta kaunist caicki laitti
Vinteringin tänne tuotti,
Eipä nähty ennen täällä
Selitetty Suomen Väellä
Mitä Kirjoi kiitettäpi
Joit on kyllä ostettapi.
Sano tietä Saxalainen
Puhu kansa pavilainen,
Fransusi Parla myös
Tuttu oli tämä Työs.
En ma laula Latinata
Engä kehu Græcan kieldä,
Joita julist’ julkisesa,
Mones Academiasa.
Duomitz tästä Dorfftilainen,
Räyski röyke Riicalainen,
O jos olis Ubsalasta
Paras täll Professoreista!
Kyll’ ne Herrat Kynällänsä
Palio pyräis, Pennällänsä
Suomen Pispast Suloisesta
Caikild tutust Turkulaisest;
Jos ey muistane Mailma,
Meidän Pispa mainita,
Totta cuiteng Turun kylä,
Kehu tätä Herra hyvä.
Totta Ruodzin Valdakunda
Huuta Suomen Hiippakunda,
Oho sitä PISPA päivä
Jong me Turus tuten näimmä.
Tämä sama Sielun Paimen
Annoi meille autun ainen,
Suomalaisill’ Sielun tavaran
Testamendix annoi avaran.
Vielä sitte Herra Vaina
Monda Kirja Schoulul’ laina,
Hämbä palio parandain
Pränttäis Pyhän Biblian
Mitä tule muhun työhön
Tehtyn Nimel tämän Miehen?
Eiköst Encyclopædia
Cocon pandu Turus pian
Eij taij riidel Rickautta
Muista pytän Mammonata,
Caicki mitä Cootux tuli
Suomen Schoulun Salix suli’
Ah mit’ vielä mielellän
Herra Vainast heikuttelen.
Eij hän ollut ylpiä
Pitäin Pispan Käräjä.
Cosca Piscu Kircosa
Catechismus Cainalosa,
Tuli Herran tämän eteen
Sielun Tavarast tili tekeen.
Cocot Kättä Kirkon Miehen
Eikä käsken Tulen Tiehen
Niinkuin moni Mailman Mies
Vicuroitze Vircans ties.
Tästä Huittis Tilan sai,
Vambul’ Veisa tällä lail
Voi ett caatui caunis Cando,
Suomen suuttui Herran Ando
Olit Pispat endiseekin
Cunnialliset kuluisatkin
Mutta Uljast YRJÄN POJKA
Suri Suomi cevan caipa
Tämäp’ teki Doctoreita
Pani Papix Mestareita.
Jacol anno jalon Lakin
Cuulu Crunun Pietarille.
JEsus omb Orvoin Isä
Ylimäinen Avun liisä
Uutta Pispa Mailmas
Suoel heitä Suomen Maas,
Annoi tämä Leskel’ Leipä
Orvo parat paidol peitä
Riisui Rysyt rumat päldä
Saatti köyhän caunil Sällä.
Syöxyt Pispat muinen Suomen
Mualda sadut Sarnastuolin
Vaikka tiesit värä Säxen,
Tekevän sen tämän Väen.
Mutta Cunnial muistettapa
Pispa Arvos pidettäpä,
Satti Tilan Suomen Sieran
Käski cotia Culkuvieran.
Sixi händä siunais HERra
Näytti Onnen näickös verran,
Että äkkäis eläisänsä
Poicans Pispan peräsänsä
Cosca tuikut köyhä Mies,
Pian Pispa Neuvon ties,
Avais cohta Oven eteen,
Lyckäis Avun Akan Käten.
Ong’ siis Ihmet rohke Ruotzi,
Että Suomi hartast huoki,
Cosca Pispan Kello soi,
Ijäst Ilda meille loi.
Ongost Ihmet, Ihmis rucka
Että murhet meitä uhka
Orvoit käyvät alla päin
Lesket loucka Tuska tain?
Itke Turku imelästi
Pargas parvu surkiasti
Huuda sinä Huittis parca
Että kuoli toi Mies tarcka
Ei se enä Ikänänsä
Suosittelle Sanoillansa
Ei se enä katzo kaunist
Mailmalisi Menoi mainidz
Voi ett lackais laulamasta
Puusäkisä puhumasta,
Paras Pappi Pispalasa
Selvä kieli Suomenmaasa
Hällä oli olles täällä
HERran Voimal ja Väellä
Jalot Lahjat Jumalalda
Suuret Avut Autualda.
Cuiteng täydyi Ucon tämän
Cuollon Caurin kansa käymän
Mixis JEsu Hevosita
Tuonut Pispal Tulitsia.
Jos Elias aikanansa
Paljo Sarnais paicasansa,
Totta tämä Turun Faari
Virastansa otti varin
Doctor' Jacob jalo Mies,
Tämän Pispan tavat ties,
Annas hänen huikiast huuta
Cansan corvij Cajautta.
Vaick eij sanut Vaunuia
Turun nähden tulisita
Cuitengin GEZELIU'xen
Muista minun JEsuksen
Sillä tähteis liickuman
Ilon Menot imevän
Testamendia Pispa teki
Jonga nuori Pispa näki,
Ensin annoi JEsuxelle
Sieluns sille Suloiselle.
Pispan Hiipan sitten heitti
Nuoren Herran Hartiot peitti
Löysip Itkun Leski Frouva
Vaivan aivan uunna vuonna
Doctoringin Murhet muutti
Hedvijk Lietzi Huudon heitti.
Silloin jätti jälken jänet
Vanhat nuoret suret pienet
HERran haldun hartahasta
Suru Änel surkiasti.
Viimen känsi Casvohonsa
Puhu näitä puhuisansa
Älä heitä HERra JEsus
Hyliä hyvä Jumalani
Sitten cuoli Herra culda
Vaipu vanha Pispa meildä
Voi ett caatuis Cuulu Mies
Jonga HERra Hurskax ties
Vielä Elä Valdakunnas,
Sinun Sarnas Seuracunnas
Sinun Nimes nändymätä,
Muistos on mätänemätä.
Jää siis hyväst hyvä Herra
Voi Voi viisin kerroin
Täälläs cuolet Cocouxes
Nytt sä elät Ihastoxes.
Hyväst hyväst iso Isä
Cunnian se sull Suuren lisä
Että CARLE**) Cuningas
Suri sinun Cuolematas.

*) Tämä jälkimuisto on varsin samalla tavalla, samoilla sanoilla ja puustaveilla kuin se silloin kokoon pantuna kirjoitettiin.

**) Kaarlo XI:nes Ruottissa.


Lähde: Turun Viikko-Sanomat 17.2.1827, 25.2.1827.