Suuruudelle ja mahtavuudelle

Täsmällisyydestä ym. hyveistä

Syrjäseutulaisen näkökulmasta Suuruudelle ja mahtavuudelle Kirjoittanut Sivukulman Santeri

Köyhäinhoitolautakunnille

Kirjoitus julkaistu Paikallissanomissa 28.5.1931, s. 2-3 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/3185052?page=2 / Viitattu 9.2.2026

on aina totuttu antamaan suuri arvo ja etusija niiden puolelta, joille ei Luoja ole noita edellämainittuja ominaisuuksia suonut kovin suuria annoksia. Olkoon suuruus sitten maallisen mammonan aiheuttamaa tai vaikkapa henkisestä ylemmyydestä johtuvaa, se ei isostikaan tee asiaan eroa, sillä kummassakin tapauksessa mainitussa asemassa oleva henkilö katsotaan olevan astetta ylempänä toisia kuolevaisia. Samoin on myös laita kansakuntien kesken, vieläpä eri paikkakuntienkin välillä huomaa saman luokituksen. — Suuri ja mahtava seisoo aina — olkoon kysymyksessä yksilö tai yhteisö — korkeammalla jalustalla ja katselee sieltä ylemmyydentunnon esiintuoma hymy huulillaan alempana olevia.

En ole tahtonut edellä olevaan kansan oikeustajunnan ilmenemismuotoon kajota suinkaan siksi, että siinä olisi mitään huonoa tai moitittavaa. En ollenkaan, sillä olen itsekin ollut ja taidan tulla edelleenkin olemaan auktoriteetti-ihailija, joten siis annan suuruudelle ja maalliselle mahdille niille luonnostaan kuuluvan arvon. Rahan mahtia olen aina kunnioittanut tai ainakin pelännyt, sillä siihen on pakko silloin, kun itsellä ei rahaa ole. Henkistä suuruutta ihailen myös, varsinkin, jos siihen yhtyy todellisen suuruuden aiheuttama vaatimattomuus. — Yksilö siis saakoon sen arvon kuin hän asemansa puolesta ansaitseekin, mutta jos joku pitäjä suuruutensa ja mahtavuutensa tunnossa rupeaa etuilemaan toisten kustannuksella, niin se on mielestäni jo liikaa. Niin pitkälle ei ulotu minunkaan auktoriteettiuskoni, vaan olen sitä mieltä, että »yksi pitäjä on yhtä hyvä kuin toinenkin — ja toisinaan vähän parempikin».

Tämän tavallista pitemmän esipuheen jälkeen käyn vihdoinkin asiaan, joka koskee pitäjämme puhelinoloja. — Liekö kohtalon oikku vai onko se huonosta onnesta johtuvaa, että me suodenniemiläiset olemme mouhijärveläisten kanssa joutuneet samaan puhelinyhtiöön. Se vaan on ikävällä mielellä todettava — pantakoon asia sitten tyhmyyden tai huonon onnen tilille — että samassa puulaakissa ollaan edelleenkin mouhijärveläisten kanssa. Ja ikävintä on se, että naapuri pitää meitä yhä vain »kappelilaisina» ja sen mukaan meitä kohteleekin.

Joo-o. Me suodenniemiläiset rakensimme ennen muinoin, kun vielä olimme naapurimme »alustalaisia», tuolle hyvälle naapurillemme kirkkoa, pappiloita y.m. julkisia rakennuksia, kuten torppari isännälleen. Ja tuosta kaikesta emme saaneet — silloin, kun pesäero tehtiin — maksuksi penniäkään. No, myönnettäköön heti, ettei maksua pyydettykään, sillä niin palava halu oli meillä päästä eroon emäpitäjästä, että olisi taidettu vielä maksaakin, ellei muuten olisi eroon päästy. — Niin oli silloin, ja kuitenkin me vielä olemme naapuriemme holhottavina. Tällä kerralla on meillä kahleina rautaiset puhelinlangat, joiden päitä pitelevät arvoisat mouhijärveläiset.

En tunne lähemmin, miten Mouhijärven—Suodenniemen puhelinyhtiön asioita hoidetaan, joten en tahdo enkä osaakaan siihen tarkemmin puuttua. Sen vain olen huomannut, että meitä suodenniemiläisiä tahdotaan yhtiön johdon taholta pitää lapsipuolen asemassa. Sinne Mouhijärvelle kyllä hommataan uusia keskuksia, mutta jos me pyydämme yhtä uutta keskusta, niin ei tipu, ei, vaikka kuinka hartaasti odottaisimme. Onko se nyt oikeata laitaa, että esim. Pohjakylän keskus on niin pieni, että 16 puhelinta on vailla omaa läppää. Ja kuitenkin Pohjakylän keskus on suurempi kuin Mouhijärven keskuksista yksikään. Ja siis myös yhtiölle tuottoisin. — Kuuleman mukaan olisi täällä halukkaita puhelimenottajia useita, mutta kun keskuksessa ei ole tilaa, niin ei voi puhelintakaan hankkia. Niin on asiat. — Tällaistako siis — arvoisat yhtiön jehut — on tuottava liiketoiminta, että estetään puhelinverkoston kasvaminen ja uusien osakasten tulo yhtiöön? — Niin, minä kysyn vaan, sillä en oikein ymmärrä yhtiön johdon saamattomuutta, vielä vähemmin ymmärrän sitä, miksi ei Suodenniemen edustajaa ole kutsuttu hallituksen kokouksiin. Vai onko hallituksella (= johtokunnalla) kokouksia ollutkaan? — Varmasti pitäjämme edustaja tarmokkaana ja asian ymmärtävänä miehenä voisi selittää johtokunnassa yhtiön johdolle niitä liiketoiminnan alkeellisimpia opinkappaleita, joita siellä naapurissa ei näytä oikein ymmärrettävän. Mutta paha on silloin selitellä, kun ei kutsuta edes kokouksiin. — — —

Kyllä kai te herrat johtokunnan jäsenet voitte selittää ja huomauttaa, että sopisi suodenniemiläisten tulla vuosikokoukseen valvomaan etujaan. — Juu, aivan oikein, sinne olisi tultukin pikkusen juttelemaan, jos olisi tarkemmin tiedetty kokouksesta. Kyllähän kokouksesta tosin ilmoitettiin isohkon postimerkin kokoisella ilmoituksella, mutta ei ilmoituksesta käynyt edes selville kellonaika, milloin kokouksen pitäisi alkaa. Sitäpaitsi Paikallissanomia, jossa ilmoitus julkaistiin, ei — ikävä kyllä — lue kaikki kansalaiset niin tarkoin, että tuollainen pieni ilmoitus sattuisi silmään. — Muuten pyytäisin kysyä, että sovittiinko jossakin hallituksen kokouksessa ajasta, milloin kokous pidettäisiin. Ilmoituksen alla kyllä näkyi olevan sana »hallitus», mutta —- anteeksi vain — minä rohkenen epäillä, ettei Suodenniemen edustajalle puhuttu kokouksesta mitään.

Puhelinyhtiön asioista puheen ollen pyydän vielä omakohtaisena ajatuksenani lausua, että silloin on purtu hävyltä häntä poikki, kun iljetään kiskoa täysi puhelinmaksu niiltäkin, joiden puhelinjohto on koplattu kiinni toisen lankaan. Arvattavasti siellä Mouhijärvellä ei tunneta n.s. »kaksisoittojärjestelmää», joten ei siellä tiedetä, mikä kiusa tuollaisesta asiantilasta puhelimenkäyttäjille aiheutuu. — Ja vielä kuitenkin täysi maksu! Sanotaan, että kohtuus makkarassakin. mutta tässä ei ole enää oikeutta eikä kohtuutta.

— — — —

Tästä venyisi liian pitkä esitys, jos lähemmin puuttuisin yhtiön kaikkiin edesottamuksiin. Sanon vain lopuksi teille yhtiön hallitusherroille, että me suodenniemiläiset olemme sopuisaa väkeä, joten emme tahdo tulla kokouksissanne riitelemään, mutta oikeutta me kyllä vaadimme. Antakaa siis tänne Pohjakylään uusi keskus ja antakaa iso! Ellette uutta jaksa hankkia, niin sopiihan vaihtaa esim. Uotsolan keskuksen kanssa, kun se kuuluu olevan liian iso mouhijärveläisten pieneen tarpeeseen nähden. — Täällä kaivataan isoa keskusta, vaikkakin sieltä katsoen pitäjämme näyttäneekin pieneltä. Me kun nähkääs emme tahdo ulospäin pullistella ja mahtailla, kuten — —, niin, kuten jotkut muut pitäjät ja pitäjäläiset.

Me suodenniemiläiset jäämme siis odottamaan uutta keskusta, ja muiden mukana odottaa myös

Sivukulman Santeri

Vastineita ja aikalaiskeskustelua tästä pakinasta

Vähän selostusta Sivukulman Santerille, Suodenniemellä, Paikallissanomain N:o 22 olleeseen kirjoitukseen, sille osalle jossa kosketellaan Mouhijärven ja Suodenniemen puhelinoloja

Sanotaan ettei tunneta kuinka Puhelinyhtiön asioita hoidetaan. On niitä asioita niin paljon kirjoihin suhrittu, että niistä asia selviää, ja on ne aina nähtävänä, mutta ainoastaan hallinnon jäsenille.

Sekin myönnetään, että Suodenniemeläisiä pidetään lapsipuolen asemassa, kun heillä ei ole muusta mitään murhetta kun vaatimuksista pitää rutinaa. Onhan Suodenniemen keskuksen pöytäkysymys ollut päivän kysymyksiä, mutta mouhijärveläiset harkitsevat asiaa milloin rahavarat myöden antaa, kun entisellään on jo Puhelinyhtiöllä melko velkataakka.

Sivukulman Santeri johtaa siinäkin harhaan yleisön, että kyllä Mouhijärvelle laitetaan uusia puhelinpöytiä. Niin ei ainakaan yhdeksään vuoteen ole tapahtunut, mutta Suodenniemelle Putajaan on.

Siihen, että 16 puhuu samalla johdolla, ei kai ole totta, ei hallitus ole pakottanut ketään kahta henkilöä yhdelle johdolle, eikä siltä ole kysyttykään, se on vallan keskinäinen sopimus ollut puhelimen käyttäjillä. On totta, että Pohjakylän puhelinkeskus on tuottanut nettoa enemmän kuin muut keskukset Suodenniemellä, mutta on sellaisiakin keskuksia Suodenniemellä, jonka alueelta ei ole vielä vuoden 1930 vuosimaksujakaan suoritettu ja puhelumaksuja tilitettiin samalta vuodelta ainoastaan 183 mk 10 penniä. Kiitollisuudella on mainittava, että Pohjakylän keskusta hoidetaan taidolla, joten monet pikku korjaukset välttyy, kun ne itse korjataan. Sama on suhde Mouhijärvelläkin.

Kun otamme yleisesti vertailtavaksi asian, niin edelleenkin tällä kertaa käy selville, että Mouhijärvi sittenkin on emäpitäjä ja Suodenniemi kappeli, sillä Mouhijärvellä on tälle vuodelle 80 maksavaa jäsentä ja Suodenniemellä 59.

Tulot ja menot tietysti sen mukaan.

Myönnetään, että pikku asioiden tähden ei Suodenniemeltä hallinnon jäseniä ole vaivattu kokouksiin, kun muistaa kuinka kerran monivuotinen jäsen sanoi, ettei hän tule Mouhijärvelle kokoukseen vaikka nuora kaulaan pantais. Jos mieliala näin pysyy, on siis hallitukseen valittava Sivukulman Santeri. Mitä vuosikokouksen ilmoittamiseen tulee, vaikka se olikin postimerkin kokoinen, tunnustettiin kokous laillisesti kokoonkutsutuksi. Mitä Uotsolan ja Pohjakylän keskuksien pöytien vaihtoon tulee, myönnymme ehdolla, ettei taas vähän ajan kuluttua porata uutta pöytää, me kyllä tyydymme Teidän vanhaan, jos se riittää meille käytäntöön, emmekä poraa siitä Suodenniemelle. Enempää kajoomatta siihen laajaan kirjoitukseen en vaivaa arvoisaa Sivukulman Santeria.

V. S.^[1]

Sivukulman Santerin vastine V. S.:lle

Ks. pakinan Köyhäinhoitolautakunnille jälkikirjoitus.

1. Nimimerkki V. S.:n vastine julkaistiin Paikallissanomissa 4.6.1931, s. 3. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/3184925?page=3 / Viitattu 10.2.2026