Suvimieltä
| Suvimieltä. Viipurin piirin nuorisoseurojen kesäjuhlaan 11–7–09 Juustilassa. Kirjoittanut Mikko Uotinen |
- Kumpu kukan sai, ulpu lainehilla ui,
- tuomehen jo tertut ilmaantui. –
- Kesätuuli kertoo ihanaista unta:
- pohjolassa ei oo routaa, eikä lunta,
- lämmin henki pohjan korvet täyttää,
- suvimaalta sumun Suomi näyttää.
- Untako on armas usko tästä,
- harhakuvako on tämä elämästä:
- pohjolassa ei oo routaa, eikä lunta?
- On tämä usko ihanata unta!
- Meilläkö ois suven suurivalta
- noussut talven vihurien alta?
- On se noussut, suvenhenki hellä
- lepää kuni autuus sydämmellä,
- henkii hellää suvipäivän mieltä,
- sointuu suuren sopusoinnun kieltä.
- Meille, syksyn lapsosille kaikaa
- suvi armahaista aamunaikaa.
- Kenpä uskois talvenvihureissa,
- että kerran käydään seppeleissä,
- joihin kukat pohjan kumpu antaa,
- johon sulon suvituuli kantaa,
- joille hellää lamminlaine toistaa,
- kenpä uskois, että talvenkin voi poistaa.
- Kumpu kukan sai, ulpu lainehilla ui,
- tuomehen jo tertut ilmaantui,
- suvenvaltaa satakieli soittaa,
- kaikkialla lemmenvalta voittaa,
- soittaa suvi sulokanneltansa,
- kesän keskellä on pohjan kansa.
- Terve hellyys, suvensulo,
- terve kevätmielen kirkas kulo,
- terve kukka pohjan kumpusille,
- esimerkin annat ihmisille,
- soitat sydämmelle virttäs syvää,
- kylvät sinne kaipausta hyvää – – –!
- * * *
- Syksy meill’ on sydämmissä,
- talvenjäissä kansa,
- routaa meill’ on rantehissa,
- talvi tuulillansa
- soittaa meille sortumusta,
- soittaa tuskaa, ahdistusta.
- Silmissä on vihan viimat,
- jäätynyt on järki,
- jäihin jäätyy syksysydän,
- meillä peitsenkärki
- haastaa veljen polkemista,
- siskon päivän pettymistä.
- Veljen rinnan raateluhun
- kuluu meillä voima,
- tahto, se on itsekkyyden
- kurjan kammitsoima,
- toinen kyttää aina toista
- epäluulon akkunoista.
- Myrkkynuolet meill’ on kurjat,
- viha kunniassa,
- koston lippu liehuu tiellä
- täällä pohjolassa.
- – Särkynyt on sopu, rauha,
- kuollut rakkaus tuo lauha.
- Pikkupyyteet kunniassa
- kasvaa kaikkialla,
- kansa polttaa onnenoraat
- vihanvalkealla,
- kyntää vaot eroittavat,
- – pirstaks’ pohjan paloittavat.
- Talvi meill’ on valtiasna,
- tuiskurikas hetki,
- jäätiköille jähmeöille
- kulkee kansan retki,
- kylmetähän kylmänlapset,
- onnettomat harhahapset.
- Onko meille talvenvalta
- luotu ikuiseksi,
- onko routa, viima, vilu
- luotu kahleheksi,
- joiden alle jäihin jäämme
- orjiks’ onnettoman säämme –?
- Ei, tään talvivallan
- erehdykset toivat,
- sille virren vilumielen
- kalmanharput soivat,
- vilppi kynti, petos kylvi,
- hetkentuulet sille mylvi.
- Voitti suvi luonnonkahleet,
- miks’ei myöskin näitä,
- miks’ei kevät kohottaisi
- meihin tähkäpäitä
- sovun, rauhan, rakkauden,
- veljesvallan, valkeuden –?
- Nostaa suvi sunnuntaita
- mielihimme meille,
- aukaiskaamme poven portit
- suvisäveleille,
- sointuville, suloisille,
- onnenoraan nostaville.
- Tulkoon suuri sovunvalta
- sydämmihin meille,
- suven kanssa onnentähti
- nousee pohjan teille,
- viittaa hyvänhuomenista,
- onnenpäivän paistehista.
- Poistukohon vihan valta
- suviajan tieltä,
- lämmentäköön suvipäivä
- Suomen kansan mieltä,
- että siellä voiton saisi
- rauha, onni virkoaisi.
- Syttyköhön herkkä tuli,
- liekki keväimestä,
- nouskoon suuri suvivirsi,
- Suomen sydämmestä.
- – Silloin paistaa onnentähti,
- silloin Suomen talvet lähti.
- * * *
- Pohjola, ilojen, surujen maa,
- sinua rintamme rakastaa,
- sulle me kaikkemme, kaikkemme tuomme,
- sulle me onnemme parhaat suomme,
- rintamme liekit lämmökkäät,
- sun eestäsi, Pohjola, syttyvän näät!
- Pohjola, sydämmen puhtahan me
- sun kunnias tähden kannamme,
- sun eestäs me kärsimme, tuskia näämme,
- sun eestäs saa harmeta, vaipua päämme,
- sinä Pohjola onnemme, onnemme oot,
- sulle sydämmen suruvirret sointukoot.
- Pohjola, jos onnesi vaatii sen,
- me uhraamme kaikkemme iloiten,
- sua muistaen veljesvihamme kuolee,
- me veljinä käännymme Pohjolan puoleen,
- sun lippuas nostamme tunnustain:
- sun turvas on lapsies rakkaus vain!
- Elä Pohjola! Kasva kuin kaunis puu,
- elonvaiheissa kunnias kirkastuu,
- me sytämme suojakses’ lemmentulta,
- sen voimalla väistyvi vaikeus suita.
- Elä Pohjola! Maa kevään, puhtauden,
- sinut suojaamme voimalla rakkauden.
Lähde: Uotinen, Mikko [1911]: Sätehiä: runoja. Työväen kirjakauppa, Viipuri.