Suvisäveleitä

Suvisäveleitä Helsingin Työväen uuden talon vihkiäisjuhlaan 17. 10. 08 Kirjoittanut Mikko Uotinen

Tulipa uudesta uhkea

koti kaunis kalliosta.

Korkeella on kurkihirret

ylen laveat lattiat.

On niin pulmun puhtahaista

on niin kevähän kirkasta.

Siellä »torpalla» todella

oli vallan vaikeata,

oli ahdasta aatella

vaikeata vaeltaakin.

Nyt me »torpasta» talohon

astelimme avarahan.

Tää on talo tasa-arvon

huone huomenmiettehien

aamuaattehen asunto,

temppeli työn juhlavirtten.

Mitä täällä lauletahan?

Mitä täällä soitetahan?

Veljesvirsiä, valon virsiä

suven soittoa suloista,

hymnivirttä huomenelle

vapauden valtalaulu.

Mitä täällä palvellahan?

Ihmisyyttä isäntänä

tunnustetahan talossa.

Valistusta valtiaana,

oikeutta ohjehena

veljeyttä vartiana

muistetahan suojanamme.

Mikä on tehtävä talolla?

Herätellä, sytytellä,

kohotella, korkennella

Suomen sorretut rivihin

armeijahan aamupäivän;

kuullaksensa kansanvallan

voittovirsien sävelet.

Terve valkea, valoisa

koti kaunis kärsivien

sotalinna sorrettujen

huone huomenlapsosien

talo taitosa työntekijäin.

II.

Soi’os kantelo, kajahda,

virsi työlle vierähytä,

hymni huomenen humahda.

* * *

Tuoss’ on korpi, kolkko, synkkä,

huojuu hongat hiljaa sen,

metsänpedot asuntonaan

pitää metsän sydämmen.

Alkaa kirves siinä raksaa

metsä maahan lankeaa,

talot nousee, metsän pedot

poies väistyy, karkkoaa.

Talo nousee metsän puista

asunnoksi ihmisten,

niistä nousee tiedon templit

parrut taiteen huonehen.

Ylistystä kelle soitan?

Olkoon ylistetty työ,

työstä kasvaa onnen siemen

poistuu hengen, aineen yö.

Tuoss’ on salo rahkasoinen

kaikuu huuto huuhkaimen,

siell’ on hallan syli harmaa

koti sumun, pakkasen.

Tulee siihen känsäkoura,

ojin voittaa rahkasuon,

kuokka heiluu, aura uurtaa

siemenillä peittää tuon.

Kohta tanner tähkäpäillä

peittyneenä aaltoaa,

ihmiselle viljaa, voimaa

uhkuen se kasvattaa.

Ylistystä kelle soitan?

Olkoon ylistetty työ,

työstä kasvaa onnen siemen

poistuu hengen, aineen yö.

Tuoss’ on kallio kuin seinä

seisoo korska ylväspäin,

uhmaa siinä ihmismieltä,

hyödytönnä on se näin.

Heiluu hetken moukar’ työssä

taltan ääni taajaan soi,

pirstaleina kohta silmä

kallion tuon nähdä voi.

Siihen nousee linna uljas

talo, koti orjien,

talo orjain, jotka nousee

saapuessa huomenen.

Ylistystä kelle soitan?

Olkoon ylistetty työ,

työstä kasvaa onnen siemen

poistuu hengen, aineen yö.

Kunniaa nyt suokaa työlle

soikoot sille kanteleet,

tuomion suo rinta niille

jotk’ on työtä polkeneet.

Alas ristit risapuiset

joill’ on raadeltuna työ,

tulkoon työlle kirkas päivä

poistukoon sen musta yö.

Kunniaa nyt suokaa työlle

lippu nouskoon liehumaan,

työ on se voima, mahti, kunto

jok’ on pohja joka maan.

Soikoon työlle suvivirret

laulu syvä sydämmen,

työn on lapset kultaviljaa

ajan kunnon tanteren.

Nostakaa työn lippu ylös

vaatikaa työ vapaaks’ taas,

työntekijälle tulos, arvo,

se tavaks’ saakaa pohjanmaassa

Työ kahleissa on ahneen ajan

ne kahlehet jo lauetkoot,

työn vapaa virsi, työn arvonlaulu

ne yli maiden kaikukoot.

Nyt juhlimme kun juhliamme

tää juhlaa työlle olkohon,

tään ilon esineen on meille

antanunna uurras työ.

Soi työlle kiitosvirsi, soi’os;

työ kantaa huomen valtikkaa,

se kansa huomenen on kansaa

jok’ työlle aateluuden tunnustaa.

III.

Israel korvessa sairasti

tauti ankara riehui,

kuoleman kääriliinat liehui,

rutto raivosi raskahasti.

Israel huokaili huokausta

turmion syliin nukkui,

yllä kuoleman käet kukkui,

toivon taivas pilvessä, musta.

Mooses ristille kohotti

vaski käärmehen,

kansa, nähtyä sen

taudin tappavan karkotti.

Taru tää tuttua

ison kirjan juttua –.

Kansa Suomessa sairastaa

yllä kuoleman kyy,

päivä hämärtyy,

ajan kahlehet kalskahtaa.

Kansa Suomessa kalpenee

koti kolkkoa on,

rinta riemuton,

puute pyörtävä uhkailee.

Missä pelastus,

heikon oikeus?

Poissa Mooses vaskikäärmeineen,

keino huono se, tähän kurjuuteen.

Punalippua korkeelle nostakaa

sen alla veljinä taistelkaa,

niin Suomen Israel vapaa on

ja kurjuus Suomessa kuulumaton.

Tämä hetki se syömmehen jokaisen

luokohon lippusen punaisen,

niin onnellinen on pohjolan maa

ja kantavi kansanvallan valtikkaa!

Lähde: Uotinen, Mikko 1908: Iltaruskoja. Työväen sanomalehtiosakeyhtiö, Helsinki.