Syksyinen serenaadi
Ulkoasu
Syksyinen serenaadi. Kirjoittanut Eino Pakarinen |
- Yötaivas hiljaa itkee lokakuun,
- yötuuli joskus huokaa raskahasti,
- värähtää oksat paljaat vanhan puun,
- lyö rantaan aalto kylmä raukeasti.
- Mä akkunaasi katson kaivattuun,
- on sateen kostuttamat nyt sen ruudut,
- ja ripustettu oksiin lahon puun
- on sirot sitrat, lauluvalmiit luutut.
- Kuin kuolleen silmään katson akkunaan –
- vain tyly tyhjyys henkii mulle sieltä,
- yötuuli kantain tuoksut mullan, maan
- vain hiljaa helähdyttää luutun kieltä.
- Puun alta poistun. Kerran akkunaan
- vain vielä katson, huokaa syksytuuli,
- saa luutun kielen vielä laulamaan –
- sen korvani jo matkan päästä kuuli.
Lähde: Pakarinen, Eino 1928: Laulu ja elämä. Liikepaino, Turku.