Syntypäivälahja
| Syntypäivälahja. Kirjoittanut Edvard Valpas-Hänninen |
- Oomme illan kahden vain.
- Kaisu ompi polvellain.
- Korva kuiskun kuulla saa.
- Herkkä huuli lausahtaa:
- ”Sunnuntaina verraton
- syntypäivä mulla on”.
- Luulen liljan mielivän,
- että saisi lahjan hän.
- Mutta minkälainen ois
- se, mi hälle lystin lois?
- Tuota aivo aprikoi.
- Suuni hiljaisesti soi.
- ”Tuonko sulle, armahin,
- kultakuorikonvehdin –
- vaiko yhden viikunan,
- vaiko yhden suudelman
- syntypäiväaamunas?
- Ilmaiseppa toivelmas!”
- ”Tahdon kyllä kaikki nuo” –
- sievä ääni ilmi tuo.
- ”Saada vielä kuitenkin
- kestävämmän mielisin,
- mistä mielu muisto jäis,
- vaikka lempi kylmiäis.”
- ”Siiskö rintasoljen tuon
- taikka auliaasti suon
- muorin vanhan smaragdin,
- mi on niistä arvoisin,
- joita meille voipi maa
- helmastansa lahjoittaa?”
- ”Kaunis moinen lahja lie.
- Kirkas kiilu mielen vie.
- Sittenkin mä tahtoisin,
- että mulle kaunihin
- lahjalaulun aivos lois
- ja se lemmen ääntä sois.
- Soitteleis se sielussain
- vuosikaudet aina vain,
- vaikka ruumis vanheneis
- tai sen synkkä hauta veis.
- Taivas vielä soinnun sais,
- kun se mulle aukeais.”
- Sitten neiti mielellään
- laski rinnan luokse pään.
- Siinä haavettansa loi.
- Mulle hennon hehkun soi.
- Siitä sievän laulun tein.
- Hälle päiväkseen sen vein.
Lähde: Kulkuri, Kössi 1936: Lemmen kirja. I vihko. 1450 säettä. H. Hänninen, Helsinki.