Täsmällisyydestä ym. hyveistä
| Säästäväisyydestä käytännössä | Syrjäseutulaisen näkökulmasta Täsmällisyydestä ym. hyveistä Kirjoittanut Sivukulman Santeri |
Suuruudelle ja mahtavuudelle |
| Kirjoitus julkaistu Paikallissanomissa 30.4.1931, s. 3 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/3185028?page=3 / Viitattu 9.2.2026 |
» — Iltama alkaa täsmälleen klo 19 — —».
Arvoisa lukija erehtyy pahasti, jos luulee edellä olevan lauseen tarkoittavan jotakin erikoista iltamaa. — Ei, se tarkoittaa kaikkia iltamia, nim. niiden ilmoituksia lehdessä. Sillä kaikki iltamat alkavat ilmoituksessa täsmälleen silloin ja silloin.
Ja toisaalta taas ei mikään iltama eikä kokous ala täsmälleen. Siitä on allekirjoittanut päässyt lopultakin varmuuteen, vai liekö sitten kelloni 2,5 tuntia edellä.
Vaikken olekaan mikään innokas iltamassakävijä, niin on silti joskus tullut käväistyksi katsomassa ja kuulemassa iltamatilaisuuksissakin, joskaan ei jazzin vuoksi, (jota sivumennen sanoen ei juuri vanha mies viitsikään tanssia julkisella paikalla) niin noin muuten vaan. — Ja kun sinne kerran tulee mennyksi, niin saattaa siellä tehdä yksiä ja toisia pikku havaintoja. Tärkein havainto on ehkä se »täsmällisyys», niillä täälläpäin yleiset tilaisuudet kruunataan ja kaunistetaan. — Sitä seikkaa sietää kylki vähäsen tässäkin märehtiä.
Niin, iltamat ja kokoukset ilmoitetaan siis aina alkavan määrätyllä kellonlyömällä. Mutta silloin, kun iltaman pitäisi alkaa, on juhlasalissa korkeintaan talon siivooja tai kovin hätäinen ja ensikertalainen ohjelmansuorittaja, joka ei hermostuksissaan ole malttanut pysyä kotonaan, kuten muut ihmiset, pari tuntia säädetyn alkamisajan jälkeen. — No vähitellen sitten saapuvat muutkin toimihenkilöt, nimittäin sikäli mikäli ehtivät. Ja lopulta, ehkä parin tunnin kuluttua oikeasta alkamisajasta, alkaa yleisökin saapua juhlallisena ja rauhallisena sekä oman arvonsa tuntevana, kuten ennen kreivit ja ruhtinaat, jotka tarpeeksi antoivat itseänsä odottaa. — Kun sitten tanssi alkaa siinä puolen yön korvissa, niin alkaa yleisökin vähiin päin olla paikalla. Taitaisi ollakin edullista alkaa kaikki tilaisuudet tunnin tanssilla, sillä niin luulen — silloin olisi yleisökin vähän hanakasti paikalla säädettynä aikana. Sitä en kylläkään mene takaamaan, vaikka kansa tanssin loputtua painaisi viivana pihalle — ainakin puheiden ajaksi.
Sanotaan, että »aika on rahaa». Ja siltä se kyllä näyttää, koskapa siitä pidetään niin lujasti kiinni, ettei malteta sitä tuhlata puheiden, esitelmien y.m.s. kuulemiseen. Mutta jos kerran aika on rahaa, niin ei sitä pitäisi toisilta varastaa! Näin kuitenkin aina miltei poikkeuksetta tapahtuu, sillä jos joku antaa toisten itseänsä odottaa, niin hän haaskaa tavattomasti niiden aikaa, jotka ovat saapuneet paikalle määräaikana. — Myöhästyvä henkilö on siis va — jaa, en uskalla sentään sanoakaan, etten joudu käräjillä vastaamaan kunnianloukkauksesta. — — —
Toisenkin huomion iltamissa joutuu pakostakin tekemään ja se koskee yleisön käytöstä ohjelman aikana. Juuri ohjelman aikana huomaa helposti kansamme synnynnäisen ja kehittyneen puhetaidon. En tietenkään tarkoita niitä puheita, joita ohjelman suorittajat puhuvat, enhän toki, sillä eihän niitä puheita kukaan kuuntele. Yleisö haluaa itse esittää puheita ja mikä merkillisintä — juuri silloin, kun ohjelmassakin on menossa sama numero. — Ehkäpä se on kilpailuhalua — sitä en osaa sanoa — mutta yleistä se vain on. — Jos esim. puheen tai esitelmän aikana pitää korvansa auki ja unohtaa ohjelmansuorittajan, joka siellä edessä itseksensä puhua paukuttaa, niin saa usein kuulla hyvin mielenkiintoisia asioita. Yhtäältä puhutaan riijureisuista ja kavaljeereista, toisaalta taas uusista hatuista sekä tyköistuvista päällystakeista. Silloin tekisi mieli huutaa ohjelmansuorittajalle: »Lopetahan jo, täällä on tärkeämpääkin kuultavaa!»
Edellämainittu ominaisuus — häliseminen ohjelman aikana — on vika, jonka asiantuntijat selittävät johtuvan moukkamaisuudesta. — Mutta älkäämme silti loukkaantuko moisesta karkeasta väitteestä, sillä eihän Sinussa — arvoisa lukija — eikä minussa —' ole tuollaista vikaa. Mehän olemme täysin mallikelpoisia ihmisiä!
Sivukulman Santeri