Taittuneet hongat

Taittuneet hongat. Kirjoittanut Rainis

Kas, rannan korkeimmat hongat löi

rajumyrsky, mi julmana mylläköi;

ol’ latvat tähtihin tahtoneet,

ei piilouneet, ei taipuneet.

»Olet murtanut meidät, vihollinen,

toki ei ole loppu taistelujen:

ei kaipuu sammu kuolossakaan,

joka oksa on oppinut vihaamaan!»

Ja katso: jo kuolleiksi luullut nää

jalot hongat on taaskin pystyssä pää;

kuin laivat laineissa rynnistäin

ne jälleen nousevat myrskyä päin.

»Kas niin, säät synkät te pimeyden,

me tunnemme määrämme kaukaisen!

Viel’ ikeenkin alta, se tahtomme on,

me katsomme nousua auringon!»

Lähde: Välisalmi, Heikki 1936: Täysi päivä: runoja. Kustannusosakeyhtiö Kansanvalta, Helsinki.