Taivaankaari (1891)
Ulkoasu
Taivaankaari. Kirjoittanut Frans Mikael Franzén |
- Käy, isä, järven yli
- mua saareen viemähän.
- Näetkö, saaren syli
- kun kantaa töyrähän?
- Töyräällä taivaankaaren
- pää toinen parhaallaan.
- Oi, jos se jäisi saareen,
- siks kunnes saavutaan.
- Hän hyvin soutaa; vene
- käy rannan ruokoihin,
- kun näky kaunis menee
- Fannyltä kateisin.
- Ja kyynel karvas kasti
- pieneltä poskipään.
- «Mit’ etsit täältä asti?»
- sai isä kysymään.
- «Tuoss’ satoi ihmeekseni
- taivaasta kukkia.
- Niit’ aioin äidilleni
- iloksi poimia.»
- «Kas, kukkain paljoutta!»
- nyt isä vastasi.
- Ne maassa syntyi, mutta
- ne taivas kasvatti.
- Ne vettä saivat siitä,
- sen säteitä ne joi,
- ja sama päivä niitä
- kuin itää purppuroi.
- Äidille niitä ota
- ja lausu: «löysin ne
- mä taivaan tiellä, jota
- sä neuvoit minulle.
- Mä taivaan portin alta
- ne poimin avoimen: –
- ja hurskaat kaikkialta
- löytävät portin sen».
Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.