Siirry sisältöön

Taivas tappelu

Wikiaineistosta
Taivas tappelu

Kirjoittanut Mikko Uotinen


Tappelevat taivahasta
kaupungista korkeasta
Jerusalmista Jehovan;
sotien sanan voimalla
viisauden viikatteilla.
Tappelevat talttumatta
taivastansa tapaamatta.
Verivaot varressansa
kurja kiihko kulmillansa
ketun kiille katsehessa
kielessä kiron kipinä.
Jupisevat Jumalasta
valtiaasta viisahasta
ajan akselin isästä,
joll’ on silmissä salamat
rajuilmat rantehissa,
pyhät patsahat povessa.
Jupisevat, julmenevat,
uskovat utukuvia,
erehtyvät, kompastuvat,
viskovat vihan valoja.
Raatelevat, rampenevat,
hurjistuvat, humaltuvat.
Viimein väistyvät, väsyvät,
tyytyvät utukuvihin
oman mielen miettelöihin,
erheen epäjumalihin.
– Irti taivas tappelusta
jupinasta Jumaluuden
koita miesi matkaella
nainen retkesi remuta.
Muistat itsesi paremmin
kohotella, koulutella
elon virmahan viluhun
puuttehien pakkasehen.
Jupinoijat Jumaluuden
tappelijat taivahitten
ovat orjan tappuria,
jotka hyvän hallentavat
kaatelevat kaunihimman;
elon onnen estehisen
luovat ulkokullastansa.
Jotka ristikaapuhunsa
kätkee kettukiimojansa;
pidellen pyhän nimellä
itsekästä itseänsä.
Jos on taivas taottunna
ei ne sanat sitä sorra,
jos on unta taivasuskot
ei ne sanat sitä siitä.
Jos on Jumal’ johtamassa
ei se jupinoista väisty,
jos on taru taivaan herra
ei se huutain sulle synny –.


Lähde: Uotinen, Mikko 1908: Iltaruskoja. Työväen sanomalehtiosakeyhtiö, Helsinki.