Talven valta

Talven valta. Kirjoittanut Heikki Wirtanen

Huoli-liinat, valkee vaate

Kattaa maamme, – luonto on

Synkkä kuni kurjan aate,

Jok’ on aina osaton. –

Valta outo, ventonen

On nyt kahlehtinut sen.

Äsken täällä riemu-äänet,

Tuonon toivon sanat soi;

Vapaudesta Suomen ääret

Kaikkialla kaiku. – Oi!

Nyt jo katos toivosi,

Vapautesi, ilosi. –

Talven valta on nyt tuonut

Huolta, tuskaa maahamme,

Vaan ei vertamme se juonut

Ole. – Viel’ on voimamme

Terve, vahva, intosa,

Emme säiky talvea! –

Järvet, virrat on jo meidän

Ulkopuolin kahleissa. –

Mutta syvyyksiä heidän

Ei voi kukaan vankita!

Sisällänsä elo on

Aina raitis, pelvoton!

Niinkun joskus ihmisyyden

Ulko vapaus vankilaan,

Heillä sydänten syvyyden

Vapasuus on valloillaan:

Jok’ ei säiky, peljästy,

Kuoloakaan hämmästy!! –

Katso ylös! – Pilvet siellä

Poistumatta asuvat, – –

Uhkaava on näkö niillä,

Liikuntonsa kamalat – –

Oij! ne valon piilevät,

Päivän meiltä peittävät.

Syntyään ne ovat täältä

Maamme usma pentuja;

Ja nyt yhäti se heiltä

Saapi kuoli huntuja.

Kurja äiti omiltaan

Murhetta saa lapsiltaan.

Katso heitä talven valta

Ankaroiksi tehnyt on; –

Mutta kosto Jumalalta

Kohta heille tulkohon!

Syösköön syvyyteen ne pois

Jotk’ ei maalle valoo sois!!

Suuri Luoja, kaikki voipa,

Lähde valon, totuuden!

Lauhenna sä talven voima

Katko paulat kovuuden!

Lievitystä maalle suo

Meille valo, vapaus luo!!

Salli kohta kevät aamun

Suomellemme joutua!

Petomaisten pilvein haamun

Kadotukseen poistua!

Ylhäisyydet muodosta

Valon hengen lapsista!! –

H[eikki]. W[irta]–nen.

Lähde: Tapio 9.12.1871.