Tao-te-king: 14. Tyhjyyden ylistäminen

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
13. Lankeemisen estäminen 14. Tyhjyyden ylistäminen.
Tao-te-king
Kirjoittanut Laotse
15. Hyveen esittäminen


I. Tasaisuus on se, mitä ei voi nähdä sitä katsellessa.

H. Hiljaisuus on se, mitä ei voi kuulla sitä kuunnellessa.

V. Harvinaisuus on se, mihin ei voi koskea sitä yrittäessä.

Nämä kun ovat eroittamattomat toisistaan, voi niitä pitää ykseytenä – IHV=Tao.[1]

Se ei ole valaistu ylhäällä eikä pimeä alhaalla.

Ääretön toiminnassaan, se on kuitenkin nimetön. Lähtien ulos se menee itseensä.

Tämä on ilmenemättömän ilmeneminen, ei-olevaisen muoto.

Tämä on mittaamaton mysterio. Sen edellä käytäessä, ei sen kasvoja näy; sitä seuratessa ei sen selkää huomaa.[2]

Kuitenkin elämänsä ohjaaminen Taon vanhan tiedon mukaan on tien löytämistä.

  1. Teksti nähtävästi tarkoittaa absolutista jumaluutta (Jumalaa) ja sen kanssa yhtä olevaa kolmiyhteistä Logosta (Sanaa), jota ei voi nähdä, kuulla eikä koskea, vaikka se on äärettömyyden (tasaisuuden) täysinäisyys, hiljaisuuden ikuinen ääni ja harvinaisuuden, s. o. ajassa ja paikassa erillään ilmenevien maailmoiden, ikuisuus ja kaikkiallisuus.
  2. Jumaluuden salaisuutta ei kukaan kykene ratkaisemaan. Joka sitä on tekevinään, hän asettuu Jumalan edelle muka hänen hyvyyttään (kasvojaan) nähdäkseen; mutta todellisuudessa hän ei niitä näe, vaan kulkee itse taaksepäin yhä kauemmas Jumalasta. Tai jos hän ei itse asetu Jumalaa suuremmaksi, vaan koettaa ikäänkuin takaapäin, urkkimalla ja etsimällä, päästä salaisuuden perille, hän ei huomaa edes selkää, hän ei eroita pahaa hyvästä, pimeyttä valosta. Ja kuitenkin, kuten viimeisessä värsyssä sanotaan, on tie Jumalan luo löydettävissä!