Tao-te-king: 16. Kotiinmeno

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
15. Hyveen esittäminen 16. Kotiinmeno.
Tao-te-king
Kirjoittanut Laotse
17. Luonnollisena oleminen


Kun olette itsestänne tyhjentäneet kaiken, pysykää siinä, missä olette.[1]

Kaikki oliot puhkeavat toimintaan sopusoinnussa ja minne näemme niiden palaavan?

Kukoistettuaan jonkun aikaa kaikki kuolee alas juuriinsa.

Tätä palautumista omaan alkuperäänsä sanotaan rauhaksi; se on antautumista välttämättömän valtaan.

Tätä antautumista välttämättömän valtaan sanotaan säilymiseksi.

Joka tuntee tämän säilymisen, nimitetään valistuneeksi.

Joka ei tunne tätä säilymistä, hän pysyy yhä kurjuudessaan.

Joka tuntee tämän säilymisen, on suuri sielultaan.

Joka on suuri sielultaan, hän on totuudessa luja ja järkähtämätön.

Ollen totuudessa luja, hän on kuningas.

Ollen kuningas, hän on taivaallinen.

Ollen taivaallinen, hän on Taosta.

Ollen Taosta, hän pysyy ainiaan; sillä vaikka hänen ruumiinsa häviää, ei hän kuitenkaan kärsi mitään pahaa.

  1. Tämä luku on ylistys kuolemalle, tuolle välttämättömälle, joka itsessään on suurin säilyttäjä. Se ihminen, joka on tyhjentänyt itsestään kaiken itsekkyytensä, hän pysyy kuollessaan siinä kohden, missä hän on jo eläessään; muut, vaikka ovat alkaneet elämänsä lapsen huolettomalla mielellä, siirtyvät kuollessaan kärsimysten tuonelaan.