Tao-te-king: 20. Etäällä pysyttäytyminen
| 19. Luontoon palaaminen | 20. Etäällä pysyttäytyminen. Tao-te-king Kirjoittanut Laotse |
21. Tyhjä lähde |
Jättäkää pois oppinne ja vapautukaa murehtimisesta; eroitus varmuuden ja epävarmuuden välillä ei ole niinkään suuri.
Auttavatko ne meitä eroittamaan hyvän ja pahan? Sillä eroituksista täytyy aina pitää tarkkaa lukua.[1]
Mutta voi! ihmiset eivät koskaan vapaudu tyhmyydestään.
He ovat täynnä kunnianhimoa kuten läävän sonni on himollisuutta täynnä.
Minä olen yksinäinen ujoudessani, minä olen vailla kunnianhimoa, minä olen kehittymätön kuin pieni lapsi[2].
Minä olen ainoastaan orpo, eksynyt, koditon lapsi.
Kaikilla muilla on joukottain hyviä tavaroita, mutta minä olen kuin hyljätty.[3]
Kuinka tyhmä ja yksinkertainen minä olen! Olen hämmästyksissä.
Kaikki muut säkenöivät nerollisuutta, minä olen yksinäni hämäryydessäni.
Ihmiset ovat täynnä arvostelua; minä yksin olen tylsä.
Minua viskataan ympäri kuin valtamerta; minä vyöryn enkä koskaan ole levossa.
Kaikilla on jotain tehtävää; minä yksin olen kykenemätön ja vailla ansiota.
Minä yksin olen vieraantunut ihmisistä, mutta minä riemuitsen äitini helmassa!