Tee työtä!
Ulkoasu
Tee työtä! Kirjoittanut Eero Eerola |
- – Tee työtä ihminen, ja otsas’ hiessä,
- niin ammoin Luojan käsky meille soi.
- Ja vastukset ne vaanii elon tiessä,
- yks’ päivä kaataa voi, min toinen loi.
- Se mieltä masentaa ei miehen saata,
- työmiehen mieli teräst’ olkohon,
- ken täällä pelloks’ perkaileepi maata,
- sen kärsivällisyyden mitta suuri on.
- Työmiehistä hän aina olkoon uurain,
- ei siedä vitkailua pellon työ,
- on kilpaa ehdittävä kera hallain, huurain,
- ettei vaan kesken yllä pakkasyö.
- Niin lyhven lyhyt ompi pohjan kesä,
- kevät jo syksyn kanssa kättä lyö,
- pian särkyy täällä linnun laulupesä,
- pian tummuu suviöitten valovyö.
- Ja taimen, istutit min kevätiltaan,
- voi pouta panna taikka vesi vie,
- tai nostaa kauniina sen parmahiltaan
- maaemon käsi, kun se hyvä lie,
- kun hempeän hän henkäyksen antaa
- ylitse kiitää viherjöivän maan
- ja kukkaseppelettä kulmillansa kantaa,
- riutuen joskus itkuun ihanaan.
- Maaemon itkussa on ihmetaikaa,
- se oraan nostaa, luopi tähkäpään,
- se tietää luomisilon miehuusaikaa,
- mi murtaa mullan uumenista jään,
- ja silloin kaikki heinät, korret soipi,
- kuin kiitosvirttä ilma huminoi,
- ja mieli murtunutkin nousta voipi,
- kun usko uusi uutta voimaa toi.
Lähde: Eerola, Eero 1936: Maan virsiä: runoja. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.