Teoria ja käytäntö

Vaatimattomuudesta ja hieman autoistakin

Syrjäseutulaisen näkökulmasta Teoria ja käytäntö Kirjoittanut Sivukulman Santeri

Säästäväisyydestä käytännössä

Kirjoitus julkaistu Paikallissanomissa 16.4.1931, s. 3 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/3185000?page=3 / Viitattu 9.2.2026

Meidän maassamme on näinä aikoina puhuttu suu vaahdossa ja kirjoitettu kynät kuumina säästäväisyyden ja kotimaisen tavaran puolesta. On asetettu komiteoita tutkimaan, miten saataisiin säästöjä aikaan ja valtion sekä kuntien raha-asiat paremmalle pohjalle. Ja kun nuo komiteat aikansa raapivat päätään, tuumivat ja aprikoivat ja luonnollisesti haaskasivat paljon paperia mietintöihinsä, niin keksivät he lopulta yhden syntipukin — kansakoulun, joka siis olisi ensi töiksi supistettava ja kutistettava, jotta edes koululaitoksen menoissa saataisiin vähennyksiä aikaan. — Ja katso! Kun tämä toimenpide tuli tunnetuksi, niin nousi äkkiä esiin viisaita miehiä, jotka selittivät, että mukulat ovat jo siksi viisaita, että he oppivat koulukurssinsa oikeastaan puolta lyhyemmässä lujassa kuin ennen Miksi silloin tarvitaan alakouluja ollenkaan! — Niin, ja yksin tein sopisi yhden opettajan opetettaviksi jättää 40 à 50 oppilasta, sillä opittiinhan sitä ennenkin, vaikkei ollutkaan alakouluja. — No, tosin nämä viisaat koulu-uudistajat unohtavat, että ennen oli toki kiertokouluja, joiden tarjoamaa oppia ei meidänkään sovi pieneksi arvioida. Mutta kukapa sitä ehtii kaikkea muistaa uudistusinnossaan! — Ja siksi toiseksi, onhan kansakoulu herrasmiehen ja kultivoidun kaupunkilaisen mielestä niin perin piskuinen tekijä, kun siellä opetetaan etupäässä maalaisten tenavia. — Eihän siis oppikoulujen ja muiden »säästäväisyyslaitosten» kirkkaanpuhtaassa ilmapiirissä eläjän kannata surra, vaikka ei kansakoulussa mitään opittaisikaan. — Sopiihan muka jatkaa oppikouluissa opintojaan, sillä eihän meillä vielä yliopistoissakaan ole muuta kuin seitsemisen tuhatta ylioppilasta, joten sitä lukua voisi vallan hyvin lisätä niiden, joidenka kannattaa. — Ja luultavasti ainakin toinen puoli näistä saa leipäpaikan, jos saa.

Mutta maalainen katselee asioita hieman toisin. Hänen lapsilleen on useimmassa tapauksessa kansakoulu ainoa opinahjo, ja siksi hän toivoo ja odottaa siltä enemmän kuin kaupunkilainen. Ja varsinkin, jos kunta on uhrannut suuria summia kouluihinsa, ei mielihyvällä katsella sellaisia supistuksia, jotka eivät tuo penninkään säästöä kunnan kukkaroon. vaan päinvastoin tekevät suurin uhrauksin aikaansaadusta koulusta typistetyn, vaivaisen koulupahasen. Kun kerran kunta on ollut edellisinä vuosina pakoitettu laittamaan koulunsa kuntoon, niin miksi, Herran nimessä, pitäisi ne heti jättää osaksi kylmille! — Silloin tulee pakostakin ajatelleeksi, että toisena vuotena valtio soutaa ja toisena huopaa. Vallan toinen asia on uusien koulutalojen rakentaminen. — On sanomalehtien palstoilla olleiden virallisten lausuntojen perusteella toivottu, että hetkeksi suotaisiin »rauha» kunnille. On uskottu, että ei todellakaan tarvitse nyt heti rakentaa koulua joka talon portin pieleen, vaan että saataisiin lykkäystä uusien koulutalojen rakentamiselle. Tuollaisia toiveita ovat sanomalehtitiedoitukset ylläpitäneet ja on tosissaan uskottu annettuihin lupauksiin. — Mutta ainakin me suodenniemeläiset huomaamme, että nuo puheet säästäväisyydestä ovat pelkkää teoriaa. — Toisin käytännössä.

Niin oikein. Me jo aloimme uskoa. ettei veroäyri sittenkään taida nousta kymppiä kalliimmaksi, kun itse Ukko Kruunu on niin hööveli, että se myöntää lykkäystä uuden koulun rakentamiselle. Ja sitäpaitsi täällä omassa pitäjässä valtuusto tahtoi koulua toiseen paikkaan kuin mitä Helsingissä suuret herrat ajattelivat. — Mutta herrat ovat aina oikeassa! — He määräsivät koulun toiseen paikkaan kuin valtuusto tahtoi ja lisäksi määräsivät sen rakennettavaksi heti. Tai muuten sakkoa niskaan! Siinä sitä nyt ollaan! — Nyt kai täälläkin tunnetaan ja tiedetään, mikä ero on teorialla ja käytännöllä.

Niin, niin. — Kuntamme saa rakennella uusia rakennuksia yhä vain edelleen. Ensin kai tehdään köyhäintalo sellainen, kuin kallis aika vaatii, kaksikerroksinen ja kamareilla varustettu, kuten ennen Noakin arkki. — Lisäksi vesijohto, keskuslämmitys ja kolmen hengen boksit. — Ja tehdään vaan köyhäintalo ensiksi ja tehdään se hyvä, sillä sinne meistä veronmaksajista suuri osa varmasti joutuu, jos vain »säästäväisyyttä» ajetaan yhtä suurella vauhdilla kuin tähän asti! — Onhan silloin edes lohdullista tietää, että saa asua vanhuutensa päivinä sellaisessa talossa, jonka loistoa on ennen saanut korkeintaan ihailla — elokuvissa. — —

Sivukulman Santeri

P. S.

Teoriasta ja käytännöstä puheen ollen pitänee vielä mainita, että meillä puuhataan lakia, jonka mukaan ei juopumuksesta enää sakoteta. — Teoriassa siis en kieltolaki, mutta käytännössä — jaa, sen kai huomasi pyhien aikaan! — Vanhat roomalaiset sanoisivat varmaan: »O tempora, o mores!» Eli hyvin vapaasti suomennettuna: »Voi niiden herrojen metkuja!»

Sama.