Tervahaudalla

Tervahaudalla Kirjoittanut Eino Leino

Monta talvipuhdetta on miehet täällä toimineet,

korpikuuset, hongat ompi kankahilla kaatuneet.

Talvipäivän paistehessa kirvesrauta salamoi,

kertoi voimaa Pohjan kansan, jot’ ei hyytää halla voi!

Talven nälkää nähty ompi, vuotanut on kyynelvuo,

lapset kulki mieronteillä, taaton vei jo kuolo tuo,

mutta kesän tullen taasen uusi toivo lohduttaa:

Rahat saadaan tervaspuista, joilla velat maksetaan.

Kesäilmat Pohjanmaalle vihdoin ovat joutuneet,

puhdas jäist’ on Paltaselkä, vapaina on Oulun veet.

Siitä kulkee sydänmaille sinivöinen selkätie,

korven kolkon aartehet se kaukomaailmahan vie!

Viikon tervahaudan luona työtä väki tehnyt on,

työ on raskas paistehessa kuuman kesäauringon.

Korven miehet, naiset tuossa toimii hiki otsallaan,

yhä vainen ylemmäksi tervaspino kohoaa.

Illan ihanaisen tullen tuulet jo on tyyntyneet,

tehty jo on tervahauta, koottuna on sammaleet.

Nouse siis jo, liekin leimu, nouse sinitaivohon,

pyörrä pilvet taivon päältä, nosta ilmat raivohon!

– Eipä sentään! Tyyni ompi aina ollut Suomen mies,

taivahalle leimunnunna ei oo lämmin kotilies.

Tyyntä aina ompi ollut Suomen kansan kaikki työ,

tyynestihän Suomen sydän, luonnon sydän täällä lyö.

Varovasti tervahauta tulehen jo syttäkää,

ett’ei polta seutujamme liekin voima haudan tään,

savu sankka haipuellen seudun yli häilyköön,

mutta puiden karvas mehu, terva, meille säilyköön.

Miehet, naiset ympärillä tervahaudan riemuaa,

nuoret taasen tyttölöitä hongan alla naurattaa.

Eihän kumma! Työtä kyllä kauan tehtynä jo on,

aika riemun tullut ompi, loppu työn ja taistelon.

Kyläkunnan miehet kaikki katsomaan on saapuneet,

nyt on tarvis miesten työtä, tarpehen on sammaleet.

Mistä tuikkii liekin kieli, siihen sammal päälle lyö,

ettei siitä taivahille nouse lieto liekki vyö.

En mä tiedä, miksi siinä mieleni mun aina sois,

että liekin hehku sieltä irrallensa päästä vois.

Tuota toivon, ettei tulen reikää tuossa huomattais,

että vallatonna liekki liehuella siitä sais!

Tuot’ en kellekään ma virka, ajatella tohdin vain,

muuten mun he ihmetellen luulis hourivaksi kai. –

Käki kukkuu kuusikossa, kukkuu hyvän Oulu-sään,

siitä hyvä miesten mieli – sen he kyllä ymmärtää!

Miehet, naiset ympärillä tervahaudan riemuaa,

nuoret taasen tyttölöitä hongan alla naurattaa.

Työ on tehty! Riemuhun nyt maa ja taivas hukkukoon,

nukkukohon näljän tuska, talven tontut nukkukoon!

Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.